Kaksinpeli

Treffit

Levi tanssit black

Päivän reililinjan kesyttäjät Janne Tanskanen ja Simo Rautava tarttuivat haasteeseen vetämällä kolme fronttirokkaria putkeen eri reileihin. Korkein metodi kisasta jäi vähän epäselväksi, mutta komeita vääntöjä nähtiin boxeista. Skateparkilla mini sai kyytiä, kun Jussi Rossi ja Riku Lokka laittoivat parastaan.

Erityismaininta Handplant tempusta Toni Viitakankaalle. Wilson Mäkelä paineli kovalla kaasulla skateparkilla ja selvitti myös tienä Snowskaten finaaliin ensikertalaisena. Lauantaina ratkottiin snowskaten epäviralliset SM-mestaruudet lukuisien laskijoiden kesken. Pisimmän korren naisten sarjassa nappasi Katja Häkli ja vastaavasti miesten sarjassa taiteilijanimellä osallistunut John Porno oli päivän nopein. Paljon onnea ja teidät on ikuistettu Levi Campin historiaan.

Hullu porossa oli sopivan rajut bileet, joista vastasi Trouble Bound ja Relentless perjantaina. Bileet jatkuivat aamutunneille asti ja leiriläiset sammuttelivat janoaan antoisasti. Lauantaina porukka otti vähän hitaammin ASA: Hieno keikka eturivistä seuranneena ja porukkaa oli hivenen enemmän kuin ekana iltana. Tapahtuma järjestettiin jo seitsämännen kerran toukokuun alussa.

Runsas luminen talvi tarjosi lautailun harrastajille vielä todella hyviä laskupäiviä Levillä. Perjantaina laskettiin eturinteen boxi- linjaa ahkerasti iltaan asti.

Rinteessä nähtiin myös Levin omapoika Nuutti Niemelä taiteilemasssa kevät sohjossa. Innokkaimmat lautailijat vaihtoivat kesävermeet päälle ja suuntasivat skeittiparkille. Ex-lumilauta pro Mikko Rajakangas vei skeittiparkilla pisimmän korren perjantaina. Perjantai ilta- ohjelma oli menestys, jossa nähtiin puhutteleva ja menestystä niittänyt Finnsurf dokumentti ja Wasted.

Leiriläisiä oli iltabileissä henkilöä ja tunnelma oli sopivan rajua. Lauantai iltapäivällä jatkettiin siitä mihin oltiin perjantaina jääty. Eturinteen boxilinja oli tikissä, hulju lämmin ja tunnelma sopivan leppoinen. Kovin laskija oli jälleen kerran Riku Lokka, joka laudan mitalla päihitti Ile Erosen. Naisten sarjan vei Brit Kask. Keli oli pilvinen,mutta onneksi kuiva, joten rullalauta parkissa alkoi tapahtua, kun Roope Tonteri, Nuutti Niemelä, Joel Juuso ja muut skeittarit ottivat mittaa toisistaan.

Tällä kertaa Joel Juuso pääsi valitsemaan palkintolonkkareista mieluisan, jotka Boardsport oli tuonut tarjolle. Camp overall mestaruudet meni jaetusti Nuutti Niemelälle ja Roope Tonterille. Nuutti tienasi Hullu poro Areenalle kausikortin, joka oikeuttaa tulevan kevään jokaiselle keikalle.

Roope Tonterin tuotepalkinto odottaa ottajaa. Naisten sarjan overall voittaja Brit Kask tuuletti voittoa innokkaasti Wanhan poron iltabileissä. Lauantai iltaohjelmassa nähtiin taas Finnsurf dokumentti tunnelmallisessa Kammissa.

Ilta huipentui Anders Karkean ja Raappanan keikkaan. Levi Camptapahtuma oli lautailun korkeakulttuuria. Upea laskukauden päätös Levillä kavereiden ja uusien tuttuvuuksien kanssa. Meno on taas käsistä sekä rinteessä, että paljussa. Sää oli haastava, mutta päästiin rullalautaileen ja laskee saman päivän aikana. Hyppyrit oli kunnossa ja ensimmäistä kertaa rakennettu miniramppi eturinteelle palveli skeittaajia todella mainiosti. Iltabileissä perjantaina jengiä oli ravintolan täydeltä ja ilta yltyi hurjaksi, kun Dj kaksikko pisti parasta.

Lauantaina nähtiin happy hour skateboardin uutuus "Ei liity mihinkään" ensi-ilta porossa. Tunnelma oli Kammissa kohillaan, kun leffa pyörähti käyntiin. Siitä jatkettiin suoraan iltabileisiin, jossa esiintyi Satellite stories, joka sai porukan tanssimaan. Antti Autin sivuilta löytyy videokooste odotellessa virallista levi Camptapahtumakoostetta. No huh huh, mitä meininkiä Levillä toukokuussa Jos vappu on työväen juhlaa, niin Levi camp Lunta oli rinteessä vielä ennätysmäärä ja streetti tikissä.

Perjantaina sessattiin aamupäivä eturinteen streettiä ja hypittiin bagjump hyppyristä ihmeellisen näköisiä härveleitä. Pojat tuli eturinteen sykällä alas suurempia jarruttelematta. Naisten sarjassa oli mukavasti ilmottautuneita ja nimimerkillä "Lateksi"  kisaan osallistunut vei pisimmän korren. Iltatöminät olivat legendaarisessa ravintola Vanha porossa, jossa meno oli yhtä villiä kuin ennen vanhaan. Souns like kotibileet isännät Jaffa ja Stinde huolehti, että tanssilattialla oli menoa ja meininkiä.

Lauantaina aloitettiin vähän rauhallisemmin rinteessä pitkäksi venyneen illan jäljiltä. Kuuma vesi allas oli valmiina odottamassa innokkaita lumilauta surfareita. Sessiot pyöri omalla painolla ja bagjump sai kyytiä, kun yhä useampi uskaltautui kokeilemaan takajykää patjalle.

Koko viikonlopun aikana ehti tapahtuma kaikenlaista, sekä rinteessä ja skateparkissa, että yökerhon puolella. Iltabileissä oli noin lipun ostanutta, jotka kaikki saivat sitä mitä olivat tulleet hakemaan Leviltä. Hyvää meininkiä, aurinkoa ja viimeisiä laskuja tälle keväälle. Ensi vuonna sitten taas.

Lautailukauden päätöskekkerit juhlittiin Levillä Äitienpäivän alla. Kattaus oli viikonlopulle kovaa kamaa sekä bändien, että oheistoiminnan saralla. Levin eturinteen street oli vielä kunnossa kolmen pienehkön boxin linjalla. Streetin yläpäästä löytyi muutama halfpipen kaari "haikkari" ja ylöspäin menevä pressi. Tuomareita ei tietenkään ollut paikalla ja palkinnot heitettiin paikalla olleille tai arvottiin kaikkien osallistuneiden kesken.

Simo Rautava haali itselleen snowskate boardercross tittelin ja jatkaa tämän kevään loppuun asti voittamattomana. Rinteen juurella oli kuuma-allas ja grilli valmiina odottomassa korkeanpaikan leiriläisiä. Rinteessä nähtiin jos jonkinlaista volttia suuntaan jos toiseen. Paikalla oli arviolta 30 laskijaa streetin yläpäässä esittelemässä taitojaan. Uotilan Ville kehui laittaneensa elämänsä runin päälle, Sw.

Perjantai meni mukavasti kelien puolesta, mutta lauantain päiväsetit jäi lähestulkoon vetämättä surkean kelin puolesta. Onneksi baarin puolella riitti meininkiä, kun Frozen ramp Jam bileet polkastiin käytiin huippu artistin johdolla. Hullu Areenan tanssilattialle oli rakennettu 6 metriä leveä  1,5 metriä korkea miniramppi.

Todella mukava ramppi, totesivat Tampereen vahvistukset Janne Jussila ja Mappe, jotka haalivat auton täydeltä tavaraa palkinnoksi. Wu- Tom vei ramppiskabat teknisellä runilla, kun taas Janne Jussila täräytti bs. Siitä palkinnoksi 1,5 L metsästäjän janojuomaa. A senne surflauta meni Erkki Kuusiniemen kotia odottamaan seuraavaa surfmatkaa. Perjantaina jengiä oli mukavasti baarissa ja tunnelma oli mehevä Raappanan ja Rollon rap artistien pistäen parastaan.

Lauantain iltakekkereihin raahautauvat todelliset taistelijat, jotka jaksavat vetää aamusta iltaan hymy kasvoilla. Mutta pahoin pelkään, että keinojen on oltava kovan sorttiset, jotta saadaan tuloksia. Aurinko kuitenkin sulattaa koko ajan lisää ja tien varsien roskiakin voi ihan vapaaehtoisesti kerätä. Se tuo hyvää mieltä kaikille. Lumesta ja sen paljoudesta on jahkattu koko talvi, niinpä minäkin jatkan samalla linjalla. Lunta nimittäin on todella paljon aina vaan, ja tuntuu siltä, ettei se nyt ihan heti katoakaan, vaikkei lisääkään taivaalta ole luvattu.

Viralliset Ilmatieteenlaitoksen mittauspisteet kertovat omaa kieltään: Kittilän Kenttärova cm ja Kittilän Pokka cm keskiviikkona Levin rinneyhtiö Levi Ski Resort lupasi jo muutama viikko sitten, että kaikki rinteet pidetään avoimina 6. On ollut loistava lumetustalvi takana, on saatu riittävän paksusti tavaraa rinteisiin, siten ei aurinko vielä pahastikaan pysty sulattamaan lumikerrosta oikeastaan minnekään.

Laskettelijan suksien alla nimittäin on käytännössä jäätä eli jäädytettyä vettä, joka kyllä kestää yllättävän paljon luonnonvoimia ennen kuin se antaa periksi. Säätiedotus lupaa seuraavillekin päiville aurinkoa ja lämpöä iltapäiviin, mutta öiksi pakkasia, joten sulamiset hidastuvat aina öisin. Sääennustuksien valossa näyttää tosi hyvältä loppuviikon iso massahiihto eli Visma Ski Classicsin finaalihiihto Ylläkseltä Leville. Pitkämatkalaiset eli 70 kilometriä hiihtävät aloittavat urakkansa jo klo 9.

Kärki sujahtanee maalivaatteen alta jo puolenpäivän korvilla. Katsojat ovat tervetulleita kannustamaan maaliin saapuvia kaikkensa antaneita urheilijoita. Ammattilaisten kärki hiihtää lujaa, mutta yhtään ei heikommiksi suorituksiksi katsota Äkäslompolosta lähteviä niin sanotun lyhyemmän matkan kuntosarjan sivakoitsijoita, matkaa on 50 kilometriä eli saa siinä lykkiä lylyllä, ennen kuin on perillä. Visman kisan alla Levillä yritetään rikkoa Guinnesin ennätyskirjan 24 tunnin hiihtosuoritusta, jossa vuorokaudessa pitää päästä mahdollisimman pitkälle.

Levillä ennätysjahtiin lähtevät kolme miestä ja yksi nainen, suoritus alkaa torstaina Ennätystä tehdään Eturinteen juurella Tunturijärveä ympäri hiihtämällä. Virallinen ennätys vuodelta kuuluu Teemu Virtaselle, joka on tälläkin kertaa yrittämässä vielä parempaa tulosta.

Iisalmelainen Anni Angeria tavoittelee naisten sarjan ennätystä. Kisakuumetta Levillä on ollut pitkin viikkoa, sillä nuoret alppiurheilijat ovat käyneet kauden viimeisiä kisoja Levi Black -rinteessä. Ennen kuin kuitenkaan kaikki lähtevät Leviltä kesä- tai kevätlaitumille, niin tapahtuu vielä monenlaista. Kuun lopulla on uusi musiikin ja rinne-elämän yhdistävä tapahtuma Levi Unlimited , josta on sitten sujuvaa laskeutua kohti vapun viettoa, mikä sekin on entiseen tapaan Levillä megalomaaninen.

Vapun jälkeen pörisevät Eturinteellä moottorikelkat, siellä kisataan snow crossin EM- ja MM-sijoista 3. Tässä vaiheessa kevättä ovat alkaa jo kuivalihahammasta kolottaa, ja onkin siis paras aika käydä testaamassa kuluneen kauden satoa. Kiipeilkää varovasti lihanhakumatkalla ja antakaa naapurien telineiden olla rauhassa. Poron tai muun eläimen kuivaliha on perinteinen herkku, joka on aina muodissa.

Mikä sen parempi suolan ja proteiinin lähde kuin kuivaliha. Ja tänä keväänä ovat olleet maan parhaat olosuhteet kyseisen gourmet-herkun valmistumiseen, aurinkoa, tuulta, ahavaa, kuivaa ja yöpakkasia. Talvi on vierähtänyt pitkälle, ja kevätsesongilla ollaan viimeisellä neljänneksellä menossa. Mutta silti on vielä paljon koettavaa ja nähtävää, lasketellakin voi aina toukokuulle asti, mikäli vain säänhaltija niin sallii. Rinneyhtiö on nimittäin luvannut pitää kaikki rinteet auki aina 6.

Se kertoo myös siitä, että meillä eivät ole suojasäät eivätkä sateet vielä menoa haitanneet. Keväällä rinnelumia kuluttavat laskettelijoiden lisäksi vain aurinko ja ahava tuuli.

Kevätahava se voi muuten tehdä tepposet liikkujalle, sillä valkoisia hankia halkoessa ei aina muista sivellä aurinkorasvaa riittävästi hipiälleen. Illalla sisätiloissa on seurueellinen punanaamoja, joiden rusketusraja kulkee tiukasti siitä, mistä kaulus alkaa, ja saattaa se iho vähän kiristääkin.

Näitä ahavarusketuksen varsinaisia mallikappaleita ovat kaikki tunturissa ulkohommissa olevat. Kesän lähetessä ja vaatetuksen keventyessä paljastuu, kuka on ollut ulkotöissä: Näin keväällä Ilmatieteenlaitos ilmoittelee säätiedoissaan UV-säteilyn määriä, niitä kannattaa tutkia ja laittaa suojavoidetta kertoimen mukaan.

Yleensä kertoimet ovat korkeimmillaan keskipäivällä. Ja aurinkolaseja on myös hyvä pitää nenällään. Ei sen takia yksin, että näyttäisi mahdollisimman tyylikkäältä, mutta oikeasti silmät kannattaa suojata kirkkailta säteiltä. Vielä salakavalampi saattaa olla pilvinen päivä, silloin kun ei aina niitä laseja tule pidettyä, mutta illan päätteeksi saattaa silmiä kirvellä ja näköä haitata. Lumisokeus on iskenyt hankien valloittajaan. Se ei ole mikään miellyttävä olotila ja saattaa jopa hidastaa esimerkiksi pitemmällä talvivaelluksella liikkuvan matkantekoa.

Pääsiäinen oli jälleen kansainvaelluksellinen, väkeä riitti tunturiin ja tunturin tuolle puolellekin. Kevät jatkuu täällä hienoin ulkoiluelämyksin ja monia tapahtumiakin on vielä tarjolla.

Päämatka on 70 km ja niin sanottu kuntomatka on 55 km. Jos et itse ilmoittaudu mukaan, mikä sekin on vielä täysin mahdollista, niin ladun varteen tarvitaan aina kannustajia, ja maalihan on Levillä Zero Pointin edessä. Puolilta päivin ja jo vähän ennenkin kannattaa olla jännittämässä kärkisijoja. Alppikisakausikaan ei suinkaan ole vielä loppu, sillä Levi Black toimii kilpanäyttämönä Seuraavaksi jatkuu Räsä Camp eli junnulaskijoiden kevään päätösleiri Levillä alkaa Levin Vappuun voi ottaa varaslähdön jo viikonloppuna Tapahtuman konsepti tuodaan nyt ensi kerran Alpeilta Leville.

Tarjolla on hyvää musiikkia, laskuelokuvia, näytöksiä ja kurupiknikki ja vaikka mitä, tapahtumapaikkoina ovat Cafe Bar Kota, Eturinne, Horizont, Tuikku ja Lammaskuru.

Sitten seuraakin jo Levin Megavappu ja vapun jälkeenkin on vielä menoja, sillä moottorikelkkojen snowcrossin EM-kisat 3. Lisäksi vielä perinteinen Levi 4. Monenmoista tulossa, oletko siis valmis? Pääsiäisen johdosta on jälleen jumalaton kiirus. Oikea piinaviikko meneillään sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tätä kirjoittaessa on tikkutiistai ja kiirastorstaina tulee aviisimme ulos. Olen saanut jo muutaman kommentin ahkerilta tilaajiltamme, oikein hyvä, että otetaan yhteyttä ja vielä asiasta.

Ja jälleen kerran nostan kädet pystyyn ja vastaan maagisesti: Se, että lehden tulo heittelee, johtuu täysin Postin omasta trafiikista.

Se, ettei se tule kuin manulle illallinen aina samana päivänä kuin ilmestyy, johtuu meistä ja Postista. Sillä toki lehti saadaan tilaajille ilmestymispäivänään, takuuvarmastikin vielä, mutta noin kolminkertaiseen hintaan. Ja jotenkin aavistelen, ettei kukaan teistä tilaajista ole valmis niin hurjaan vuosikertatilaajan hinnan nousuun.

Uskon, että lehden aikataulu ja Postin kulku riittää vielä tähän tahtiin, sillä mehän olemme jo melkein kaikki mukana tässä tietoyhteiskunnassa omine nettiliittyminemme. Käypä kurkkaamassa osoitteessa www. Jos haluaa tuoreita uutisia mahdollisimman pian Leviltä, on netti siihen nopein tapa.

Facebookistakin aviisin löytää väliuutisineen säännöllisen silloin tällöin yhtä koska, kuten asia täsmällisesti Torniolaaksossa ilmaistaan. Ja uskon myös siihen, että täällä paikan päällä olevat lukijat saavat sen sitten riittävän tuoreeltaan käsiinsä, yleensä perjantaisin puolen päivän jälkeen se on kaikissa jakelupisteissään otettavissa. Sesonkiviikoilla lehti tulee jopa mökin ovenripaan tai sievästi terassille tai postilaatikkoon, mikäli sellainen mökiltä löytyy.

Mökkijakelua ei tehdä keskustan alppitaloihin, joiden asukkaat ovat kävelymatkan päässä jakelupaikoista ja saavat halutessaan nopeastikin lehden hyppysiinsä. Sitten tässä voinkin hyväksi pääsiäiseksi vähän käännellä tätä superruokasoppaa. Levi tai oikeammin tämä peruskylä Sirkka on edelläkävijä. Myös tässä asiassa, silla sirkathan ovat nyt kovassa nousussa uutena proteiinilähteenä suomalaisella ruokalautasella. Sanaleikin suomin valtuuksin näin tulkitsen.

Odotankin nyt innolla näitä ensi kesän ruokaviikkoja, jolloin porukalla jahdataan puskissa sirkkoja, kaivetaan kastematoja, ja lahdataan urakalla sääskiä, ja kaikki päätyvät lautaselle sievästi esille aseteltuina.

Täällä voitaisiin suosiolla unohtaa ne sirkat ja siirtyä rohkeasti sääskiin ja paarmoihin. Ennen houkuteltiin väkeä tänne sanoin, että Leppä ei kuki Levillä. No valitettavasti kukkii kyllä.

Mutta miten olisi seuraava: Ei olisi enää ylipaino-ongelmia, kun ruokavalio koostuu sääskistä ja muista proteiinilähteistä, sillä oletteko koskaan nähneet ylipainoista pääskystä? Mutta ennen kesää ja sirkkoja, maistellaan mämmiä ja suklaamunia, se on pääsiäinen!

Höpö otsikko vai mitä? Mutta tottahan tuo on, tässä kun viikolla ohitettiin juuri yksi vuodenkierron merkkipaalu eli kevätpäivän tasaus, silloin päivä on jokseenkin tasan yhtä pitkä kuin yö. Ja seuraava harppaus tapahtuu sunnuntaita vasten yöllä, kun kello siirretään jälleen kerran tunnilla eteenpäin eli kesää kohti, siirrytään kesäaikaan.

Siitäpä onkin kiistelty, että mitä hyötyä moisesta kellojen aikasiirtelystä on. Hyvä kysymys, äkkiä ei tule omaan mieleen yhtään hyvää vastausta. Näitä haittoja vain enempi, sillä oma aikarytmi taas hetkeksi sekoaa, kun aamulla onkin hämärämpää samaan kellonaikaan kuin edellisenä päivänä. Kroppa on tottunut heräämään tiettyyn aikaan ja aamutoimet tehty oman kaavan mukaan.

Mutta nyt onkin hyökättävä kouluun, töihin, päiväkotiin, bussiin ja joka paikkaan tuntia aikaisemmin. Koirakin ihmettelee, että mitä nämä ihmiset oikein huiskivat tähän aikaan, ihan pimeää puuhaa. Sitä vedotaan kustannuksiin monessakin asiassa. No ainakaan ei kauheasti tule säästöä vuositasolla tässä aikaprojektissa. Sen sijaan lisää tienestiä tai toisin sanoen jostain muusta työstä on poissa se aika, jolloin esimerkiksi huoltomiehet säätävät ajastimia ja koneita eri virastoissa, tehtaissa yms.

Ja varjele, jos jokin kello jääkin tikittelemään vanhaa talviaikaa. Kaikkien kulkuneuvojen aikataulut pitää säätää toimimaan ja konkreettisesti muun muassa junat seisahtuvat tunniksi jonnekin radalle, jotta taas voidaan jatkaa uudessa ajassa elämistä.

Sitä on joskus päässyt istumaan sellaiseen kokoustilaan tai koulusaliin, jossa ei jostain syystä tai toisesta kellonaikaa ole muutettu. Kumma, miten tulee outo olo, kun ei luotakaan enää omaan puhelimeen tai ranteen sykemittarikelloon, joiden varmasti tietää näyttävän oikeaa valtakunnan aikaa. Sitä vilkuilee mielipuolisesti siihen väärään aikaan seinällä ja omia aikarautojaan, ja miettii, että olinkohan laittanut kelloni oikein. Sitä on ihmismieltä niin tosi helppo järkyttää. Katsoo ne kyllä tallin ja navetan asukitkin, että mitä hiivattia täällä tapahtuu, kun emäntä nyt jo toikkaroi keskellä yötä navettaan lypsykonetta säätämään.

Onkohan lehmien utareet jo riittävän täynnä, onko maitomäärä vähäisempää aamuna, jolloin kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin, onko tutkittu, tietääkö kukaan, pitääkö olla huolissaan? Koskapa kesäaikaan niin vauhdilla on menty, ei silti täällä ainakaan talvi juurikaan inahda, näytti se tiuku sitten ihan mitä vain.

Lunta on vieläkin, ei ole sulanut viime viikosta. Ja jos et ole vielä mökin katolta lumilastia vähentänyt, tee se jo hopusti. Sillä lumi on todella painavaa täällä Länsi-Lapin alueella, heikoimmat hallit ovat jo sortuneet taakan alla. Ja lumipeite kyllä vielä paksunee, sillä lunta sataa Lapissa vielä huhtikuussakin eikä edes olla vielä siellä asti, ainakaan kalenterissa.

Tuleva sunnuntai, Marian ilmestymispäivä, on vanhan kansan vuotuisessa sään ennustamisessa ollut erittäin tärkeä päivä. Jos Maarian aamuna on kylmä, niin on seuraavat 10 päivää ja sitten on otettava uudet ennusmerkit.

Jos Mariana on pohjoistuuli, tietää se huonoa linnun soidinta ja kalan kutua sekä pitkää kevättä, koleaa säätä ja huonoa marjavuotta. Jos sataa lunta tai puut ovat huurteessa tai taivas yöllä tähdessä, on tulossa hyvä marja- ja sienivuosi. Etelä-Suomessa ovat rekikelit loppuneet näihin aikoihin. On myös sanottu, että mitä Mariana katolla, se Erkkinä Joka tapauksessa virpojat pyrkivät pirttiin tänä Mariana eli myös palmusunnuntaina eli varatkaahan pikkunoitien palkkoihin riittävästi vastiketta.

Pohdinpa tässä vanhoja fraaseja, sillä kansan viisaus kulkee kansan suussa ja fraaseissa on joukkovoimaa, on sitten kyse kasvatuksesta tai kulttuurista tai  muuten vain elämästä. Moni näistä kuolemattomista lausahduksista ja  oivalluksista keksittiin paljon ennen nykymediaa,  mutta ne levisivät kyllä vähintäänkin  nykyvauhdilla kulovalkeana torpasta taloon ja päin vastoin.

Ja onhan sanonnoilla sanomaa sekä vastineensa tässäkin päivässä. Meitä on moneen junaan, jokunen jäänyt jo asemallekin Näin kevään edetessä ja  matkailukauden vilkastuessa kuuluu monenlaista mielipidettä asiasta kuin asiasta usein melko heppoisin perustein. Tyypillisesti suomalaisena ilmiönä on tämä jälkiviisaus ja keskenään pohtiminen. Ei osoiteta mahdollista palautetta suoraan sylttytehtaalle eli paikkaan tai tahoon joka omistaa tietyn yrityksen tai hallinnoi tiettyjä toimintoja.

Ravintolassa esimerkiksi olisi paljon reilumpaa antaa suora palaute saamastaan palvelusta tai ruoka-annoksesta heti eikä kirjoitella pitkin sosiaalista mediaa tai yleisönosastoja, että kun siellä oli ihan kamalaa muonaa tarjolla. Väärinkäsitykset ja suoranaiset virheet on aina helpointa korjata heti kuin vasta viikon päästä. Ruokamaailma on muutenkin myllerryksessä. Ennen ravintoloissa tarjottiin kaikille asiakkaille vain samalla tavalla ja samoista raaka-aineista valmistettua.

Sitten alkoivat ruoka-aineallergiat nostaa päätään, ensin nousivat esiin laktoosi-intoleranssi, sitten keliakia, ja lopulta kaikki ton-ruuat alkoivat olla muodissa. Se kertoo myös siitä, miten lääketiede maassa on edennyt, uusia sairauksia ja syitä niihin löydetään jatkuvalla syötöllä.

Ymmärrettävää on, että sairauskohtaus tulee, jos keliaakikko joutuu syömään itselleen haitallista gluteenia, jota on käytetty ruuan valmistukseen. Samoin ei ole riemukasta eikä varsinkaan kovin hauskaa edes lähiympäristölle olla samassa seurueessa vatsakivuissaan ja raikasta ilmaa piinaavan laktoosivaivaisen kanssa.

Kuitenkin kaikeksi onneksi nykyään jokaisen ravintolan listoissa lukee selkeästi, miten ja mistä aineksista ruuat on valmistettu.

Nykyisin moni treenaaja tai painoaan kyttäävä valitsee tietynlaisen dieetin. Vältellään esimerkiksi gluteenia, vaikka ollaan muuten periaatteessa ihan terveitä.

Ja ääri-ilmiönä ovat sitten nämä, jotka ovat tehneet ruokavaliostaan uuden urheilulajin. He kuulunevat samaan sarjaan entismaailman parempien piirien daamien kanssa, joilla ei välttämättä ollut varaa shoppailla, mutta oli kiva mennä kuluttamaan kauppaan aikaa ja valittaa myyjälle, miten huonoa tavaraa siellä on myynnissä.

Se oli aikaa ennen psykoterapeutteja. Nyt on lysti juoksuttaa puolestaan tarjoilijaa ja keittiöväkeä, ja tilata kaikkea ton-ruokaa, vaikkei mitään henkeä uhkaavaa ruoka-allergiaa olisikaan. Aina  ei kannattaisi tehdä numeroa siitä, mikä nyt sattuu omassa elämässä olemaan päällimmäisenä, kun ei kuitenkaan ole hengen menosta kyse.

Se on oikein, että syödään terveellisesti, mutta järki käteen ja lusikka tyynesti soppaan, kun tilanne niin vaatii. Kannattaa harkita, että onko tarpeellistakaan mennä julistamaan asiaansa ravintolaan, jossa kuitenkin liki sata prosenttia kävijöistä tulee hyvin ravituiksi. Nykyinen elintarvikelaki sallii koiran tuomisen elintarvikehuoneiston asiakaspuolelle.

Tästä onkin siten meteli noussut puolesta ja vastaan. Asialla on kaksi puolta, ja toisille koira on tärkeä perheeseen kuuluva jäsen. Silloin on upeaa, että se kaverikin pääsee sisätilaan isäntänsä kanssa. Toinen voi saada astmakohtauksen jo samaa ilmaa hengittäessäänkin, kuin missä koira on käynyt.

Ja jotkut pelkäävät koiria. Se on silti aina yrittäjän ratkaistavissa, miten hän  lemmikit tiloissaan sallii. Tässäkin dilemmassa kannattaa palaute antaa ravintolan omistajalle suoraan, jos on toista mieltä.

Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia. Terveisiä kaikille oikeasta talvesta! Nyt, jos koskaan, tänne meidän suuntaan kannattaa tulla, jos rakastaa hohtavia hankia, lunta, talvea, valkeutta, sinistä taivasta, tähtiä, linnunrataa, kuuraa ja huurretta, pakkasen narinaa ja pauketta, aurinkoa. Kohta nämä huippuhetket ovat ohi ja tiet loskassa, räystäät tippuvat ja vettä tulee niskaan, hanki vajottaa ja lipposet luiskahtelee alta.

Pihalla vedetään spagaatteja ja auto on kurassa. Niinpä, kyllä se ihan paras talvi on nyt. Kerrankin tuota lunta on riittämiin.

Kelkkareiteillä eivät kivet kolise eikä laduilla suksi kerää paksua nuoskakerrosta pohjiin. Ei tietysti kyllä muutenkaan, mikäli kaikkiin nykyihmisen suksimainoksiin on uskominen. Karvat vaan pohjiin, ja niin löytyy pitoa ja luistoa jokaisen tarpeisiin. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut valittaa latujen tukkeumista tai roskista ladulla, sillä ei ole myrskynnyt eikä kinostanut. Toki tässä nyt kuitenkin keväisempää säätyyppiä kohti ollaan menossa ja kohta kaikki taas muuttuu.

Mutta aivan sama niille keleille tai säätiloille. Kun ihminen on lomalla, on jokaisena päivinä lupa nauttia, jos vain malttaa. Kannattaa päästää se aurinko ja lomafiilis sieluun asti. Ennen vanhaan talvilomailija vietti lomaansa perinnekoomassa eli tasaisessa muutaman promillen puudutuksessa. Nykyisin puolestaan äärilomailija kuntoilee itsensä viikon aikana ylikuntoon, kotona ei voi sitten muuta kuin levätä ja huokailla kesälomaansa asti. Nyt kuitenkin olisi tarjolla yksi mielestäni aika tasoittavakin vinkki lomafiiliksen ja varsinkin sen lomailun jälkeisen levänneen olon saamiseksi.

Tehkää, kuten ennen lentokoneessa emot ohjasivat, ennen koneen lähtöä, sammuttakaa savukkeet ja sulkekaa kaikki elektroniset laitteet, kuten tabletit ja älypuhelimet. Laittakaa lomakohteessa netti kiinni. Puhelin äänettömälle, ja kertakaikkinen kielto sinne sähköpostin puolelle, ja mieluusti myös muutkin sovellukset sipisuppuun.

Toki, jos sinkkuihminen tulee kevätjahtiin tunturikylän afterskin iloihin, niin tinderin käyttö sallittakoon, mutta vain kerran päivässä sinnekin saisi kurkkia. Facet ja instat voi unohtaa. Kotiväen puheluihin voi vastata tai sopia, että soittaa, jos on asiaa. Kun tietoa kaipaatte alueen lomailun kohokohdista, menovinkeistä ynnä muista, niin napatkaa mukaan kaupan eteisen ständistä paperinen printtilehti.

Lukekaa, mitä siinä paikallisessa Nytissä tai Kuukkelissa kerrotaan. Jos on jotain, mitä ette tajua, marssikaa matkailuinfoon tai kysykää taksikuskilta tai apteekista neuvoa. Ottakaa kontaktia aboriginaaleihin eli paikallisväestöön, parhaita ovat syntyperäiset, mutta ainahan ei voi onnistua, ja muistakaa sanoa hei ja kiitos kaupan kassallekin, hänkin on elävä olento.

Puhukaa toisillenne ravintolassa, älkää tökkikö ja laavatko niitä puhelimen näyttöjä koko ajan. Ei osata enää edes lukea kunnolla sitä ruokalistaa, jos ei se ole netin puolella nähtävillä.

Ihan oikeesti, minne tämä maailma on menossa? Älkää menkö mukaan, vaan pysykää ihmisinä, hengittäkää, hymyilkää ja puhukaa toisillenne. Kuunnelkaa, mitä se toinen sanoo ja puhuu, vastatkaa kysymyksiin, opetelkaa taas keskustelemaan, ja pitäkää se netti kiinni! Nukuttekin paremmin ja työasiat unohtuvat, sillä lomalla ei ole tarkoitus puurtaa pitkää päivää työympyröissä eikä varsinkaan tuijottaa silmät renkaina erilaisia sähköisiä näyttöjä.

Sähkönäytön sijaan siirtäkää katse vaikka yötaivaalle, sieltä näkee, miten pieni sitä on. Kuu on kiertänyt jälleen kierroksensa täyteen ja tämän lehden julkaisemispäivänä on täysikuu, samalla kalenterin lehti on kääntynyt jo maaliskuuksi.

Muitakin taivaankappaleita kuin kuuta voi nyt ihailla, sillä viime aikoina on täällä nautittu perinteisen hienoista talvisäistä, ja ilonamme ovat olleet kirkkaan kuulaat yöt sekä auringonpaisteiset päivät. Revontuliennusteet kertovat, että seuraava niin sanottu reippaampi taivaan ilotulitusjakso ajoittunee ajalle Mutta ennusteet ovat ennusteita, joten aina kannattaa tiirailla varsinkin pohjoisen suuntaan ilta- ja yötaivasta, saattaa iloisesti yllättyä ja heikompia loimotuksia näkee jokseenkin joka yö.

Päivänvalon määrä ja päivänkajo alkavat kuitenkin jo tähän aikaan kevättä häiritä alkuillasta, niinpä reporetket kannattaa ajoittaa kunnolla pimeään. Pakkasista tässä on viime aikoina puhuttu varsin aktiivisesti pitkin koko Suomea. Lapissa on saatu hymähdellä oikein rehellisesti ja hyvästä syystä etelän hätää ja tuskaa. Ei edelleenkään pitäisi olla yllätys, että Suomessa voi etelärannikkoa myöten vanhan ajan elohopeamittarin pylväs laskea 30 astetta miinukselle, ja vielä senkin alle.

Pitänee myydä uusi tuote etelän ihmisten pään menoksi eli pakkasessa selviytymisen kurssi, joka sopinee hyvin myös muusta seikkailu-urheilusta kiinnostuneille alkeiskurssiksi. Se tietotaito ja perimä, mikä Lapin ihmisillä pakkasesta, talvesta ja lumesta on, toimii edelleenkin. Solekku laittaa villaista alle ja ylle ja päälle. Kerrospukeutuminen, karvalakki ja sen alla olevan järjen käyttö pelastaa urbaanin pakkasen armoilta.

Keski-Euroopassa on kylmän talven kourissa annettukin uusi kuvaava termi kerrospukeutumiselle, sillä Berliinissä puhutaan nyt sipulipukeutumisesta. Lisäksi liike on lääkettä, älä hyydy liikkumattomana kylmään, vaan pysy liikkeessä. Sitä voi edelleenkin ulkoilla, ei kastu kuiten kinthaat eikä ole liioin liukasta, ellei sitten reipas talonmies tai tienpitäjä nakkaa vähän suolaa hiekan joukkoon. Etelä-Suomen ensimmäinen talvilomaviikko eli viikko 8 päättyi meidän seudulla kireään pakkaseen.

Monen kotiinlähtijän menoa jarrutti liikkumaton auto, joka oli hyytynyt mökkipihaan. Käynnistysapua tarvittiin monella suuntaa ja yhtä aikaa. Eräs paikallinen auttaja kertoi puhelimen pirranneen aamuviideltä lauantaiaamuna ensimmäisen kerran, kun autolle tarvittiin ulkopuolista apua.

Autoilijoiden kannattaisi vähän tietysti varustautua ennakolta talveen, kun Lappiin ajokillaan hurauttaa. Moottorin lohkolämmitin ei ole täällä turha kampe tähän aikaan vuodesta, ja lisäluksusta arkeen tuo auton sisätilan lämmitin. Kuitenkin rakentamisen vakiovarusteena täälläpäin on ulkona oleva auton lämmitykseen tarkoitettu pistoketolppa, fiineimmissä malleissa varusteltuna jopa ajastimella. Virtapaikka löytyy jokseenkin jokaisen mökin pihalta, samoin hotellien parkkipaikat on varustettu virtatolpin.

Pakkasen lukemasta ja auton mallista riippuen jo tunti tolpassa on riittävä, mutta kovilla pakkasilla on syytä varautua huomattavasti pitempäänkin tukeen. Auto kannattaa myös käynnistää ennen liikkeelle lähtöä joksikin aikaa tyhjäkäynnille. No ilmasto ei kiitä, mutta auto kiittää, kun kone lämpiää, vaihdekin menee silmään paremmin. Eikä nämä kylmyydet vielä ole loppu.

Viikon kahdeksan talvi on näyttänyt arktiset kasvonsa, yöllä pakkanen paukkuu liki kolmessa kympissä ja päivisin aurinko lämmittää, jolloin säätila on täydellinen kaikkeen talviurheiluun.

Ilmatieteilijät ovat ennustaneet säätyypin jatkuvan ja pakkasten pysyvän kipakoina, mutta aurinko lämmittää päivisin. Ilahduttavinta on päivänvalon voimakas lisäys. Aamuisin jo heti kuuden jälkeen näkyy päivänkajo ja kahdeksalta on jo täysi päivä. Kyllähän tässä otsalamppu melkein jo kasvoikin kiinni päähän. Pakkaset pitävät siitä huolen, että on kuivaa. Ei lotise loska maanteillä eikä tipu räystäät.

Linnunlaulua kuuluu entistä enemmän, tiaiset ainakin alkavat olla jo kevättunnelmissa tirskuttaen ruokintapaikan lähipuissa ja pensaissa. Lumipeite on meillä edelleen paksu, liki metriä virallisetkin lukemat hätyyttelevät. Se tahtoo sanoa myös sitä, että kokemattoman moottorikelkkailijan kannattaa pysyä reitillään. Reitin ulkopuolella ei kelkkailu ole muutenkaan sallittua, toisaalta nyt,  jos koskaan, kannattaisi hakeutua suljetuille harjoittelualueille testaamaan omaa taitoaan saada kelkka irti umpisesta.

Moottorikelkan irrottaminen lumihangesta ei ole vastoin yleistä luuloa voimalaji, vaan tekniikasta se on kiinni. Edelleenkin varoittelen omin päin kelkkailusta järvillä ja jokijäillä koskemattomilla hangilla. Lapin vesistöt ovat tänä talvena erittäin arvaamattomia. Vettä on jään päällä paksun hangen alla. Lumi painaa jäätä ja samalla uhkuaa pintaan vettä. Varsinkin joella saattaa löytää sulia paikkoja koskemattoman hangen alta.

Ei ole silti kovin houkutteleva ajatus sukeltaa kelkkoineen hyytävään veteen. Pilkkijöiden perusvarustukseen kuuluvat jäänaskalit, eivätkä ne olisi hullummat liioin kevätkelkkailijan taskussa. Poliisi teki liikenteen valvontaa niin maanteillä kuin kelkkareiteilläkin hiihtolomien aloitusviikonloppuna. Ilahduttavaa oli se, että kaikki kuskit olivat raittiita. Toivottavasti näin on myös jatkossa, sillä yhtään rattijuoppoa ei liikenteeseen tarvita.

On houkuttelevaa vähän päästellä kelkallaan, mutta se voi olla myös vaarallista. Hoidetut kelkkareitit houkuttelevat ajamaan reippaasti, mutta kannattaa aina muistaa, että liikenne niillä on kaksisuuntaista, niitä valvotaan, ja täällä Kittilässä reitit ovat virallisia, tieliikennelain alaisia, joten se nopeussakko kasvattaa kuskin syntilistaa, jos niitä rikkeitä on kertynyt maantielläkin.

Tunturi-Lapin  kelkkareiteillä liikkuu nykyään todella runsaasti safariryhmiä ulkomaalaisine kuskeineen ja kelkkoja vuokrataan lisäksi paljon yksityiseen ajoon. Kokemattomia kelkkailijoita on entistä runsaammin, eikä kaikkien kuskien liikennetaju yhdistettynä outoon ajoneuvoon ole aina terävimmillään.

Reiteillä kannattaakin ajaa aina varoen kohtaamistilanteisiin. Valitettavia kelkkaonnettomuuksia on tälle talvelle jo sattunut muutamia, jopa henkiä menetetty. Yleinen matkailijamäärien  kasvu  näkyy katukuvan ohella myös eri ulkoilureiteillä. Liikennemerkkien   lukemistaito ei ole liioin sama kaikilla. Ei siis pidä kauheasti hämmästyä, jos kelkkareitille eksyy koiran ulkoiluttaja, hiihtäjä, lumikenkäilijä tai läskipyöräilijä.

Heitä kyllä ohjeistetaan käyttämään omia reittejä, mutta on toki myös tilanteita, jolloin joutuu kelkkareitille poikkeamaan. Älä siis tuudittaudu kelkkaillessa siihen ajatukseen, että reitti on vain sinun. Voi siellä myös käpsehtiä poro tai hirvi, anna luontokappaleille liikkumisrauha äläkä ainakaan ajata poroa, se väistää kyllä, kun pääsee sivuun. Lunta on nyt Kittilässä eniten koko maassa eli liki metrin paksuudelta. Lumimäärän puolesta ainakin olemme valmiita toivottamaan tervetulleiksi etelän hiihtolomalaiset.

Perinteisesti on ollut 8-viikko käynnistysvaiheena koko keväälle, mutta viime vuosina myös 9-viikon suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Mikäs se siinä, sopiihan tänne vielä, ja kivaa vaihtelua on saada enemmän näitä kotimaan valtakieliä puhuvia ihmisiä tunturiin. Lappi on kansainvälistynyt todella vauhdilla, varsinkin kaupoissa sen huomaa, kun kassahenkilötkin jo lausuvat automaattisesti summan englanniksi. Levillä ovat nyt kaikki palvelut käytössä.

Pientä hidastetta lomaelämään varmasti tuo paljon odotettu, toivottu ja myös kirottu lumi tullessaan, sillä sitä on nyt juuttaan paljon, normaalia enempi. Sitä on pihoissa, joissa tulee varmasti parkkipaikoista uupeloa, ja sitä on lumipenkoissa tien laidoilla, eli liikenteessä ookailkaa varovasti liittymissä.

Näkyväisyys ei aina ole parhaimmillaan niissä paikoissa, joissa lunta ei vielä ole siirretty pois. Painavaa lunta on myös runsaasti pakkautuneena mökkien katoille. Jospa siis mökin omistaja saa kesken lomailun talonmieskohtauksen ja päättää kivetä katolle lumen pudotukseen, olkaahan siellä sitten varovaisia.

Lumisella katolla saattaa jalka lipsahtaa eli kannattaa olla joku kaveri työssä auttamassa, työnjohtajana ja pitämässä vähän silmällä. Paras olisi pudottajan käyttää turvavaljaita sekä -köyttä pitelemään pudottajaa katolla. Varovainen katolla kannattaa olla myös siksi, että sitä voimansa tunnossa helposti riehaantuu kolaamaan tai lapioimaan liian tarkasti pitkin katon pintaa ja äkkiä myös liian voimallisesti, joten varsinkin herkkäpintainen huopakate saattaa siinä ryminässä rikkoutua.

Voi tullakin kallis huoltohetki ja kosteutta pirttiin keväämmällä. Kannattaakin niissä puuhissa turvautua osaaviin ammattilaisiin, joita täällä ovat eri huoltofirmat henkilökuntineen. Rinteet ja ladut ja kaikki muut reitit ovat nyt kaikkien ulottuvilla. Uusia latukahviloita on saatu, ja muun muassa syksyllä valmistunut Levin seikkailupuisto on avattu.

Siellä voi nyt seikkailla talvellakin, liukua pitkin köysiratoja, ja kurkata myös, mitä kuuluu Joulutarinan talon kaksoiskappaleelle. Saattaa olla, ettei ihan kovimmalla pakkasella tarkene killua yläilmoissa, mutta todennäköisesti tilanteen luoma adrenaliinitason kohoaminen tuo ainakin tuskan hien otsalle.

Joka tapauksessa se on varmasti ikimuistoinen tapa viettää talvipäivää. Leville on saatu myös Laaksotien ja Areenan välimaastoon luistelurata kahviloineen. Ulkojäällä voi treenata piruetteja olympiahengessä. Ja kylmän kelin ratoksi voi nauttia kupposen kuumaa. Ice Skating Park Leviltä voi vuokrata luistimet, jos omia ei nyt sattunutkaan mukaan. Luistelualue viettää avajaisia keskiviikkona Toivotaan nyt vain mukavia kelejä ja sitä, ettei paljon ennustettu polaaripyörre napatuulineen iske Suomen ilmatilaan.

Tosin eihän ole huonoja ilmoja, on vain korkeintaan puutteelliset varusteet, ja niitähän saa jokaisesta aleueen urheiluliikkeestä lisää.

Tunturissa menee nyt lujaa, väkeä on riittänyt ja lisää tuntuu tulevan joka tuutista. Kansainvälistyminen on nyt rajua koko Lapissa, ei yksin Levillä. Täällä se näkyy katukuvassa varsinkin joulukuussa ns. Ymmärrettävää, sillä lumi ja lumessa peuhaaminen on harvinaista herkkua useimmille matkailijoille heidän kotimaissaan. Matkailijalla on se vääristynyt kuva, että he ovat yksin täällä autiossa erämaassa.

Onhan toki Levi ja koko Suomi melko hiljaista ja harvaan asuttua, kun vertaa Aasian miljoonakaupunkeihin tai Euroopan metropoleihin. Paikallinen kokee kuitenkin asian täysin toisin ja pelkääkin sydän syrjällään, milloin se pamahtaa ensimmäinen lapsi pulkkansa kanssa auton alle. Toinen autoilijaa ahdistava tilanne koetaan illan ja yön pimeydessä erämaita ja metsiä halkovilla kanta- ja valtateillä.

Siellä saattaa nimittäin nyppylän toisella puolen tai mutkan takana parkkeerata auto ilman valoja keskellä tietä ovet auki ja porukka kartanolla ilman kuuloa tai näköä, sillä kaikki toljottavat kameroineen taivaalle revontulijahdissa. Kenellekään ei tule mieleen, että tie on yleisessä liikenteessä ja yleisin nopeusrajoitus 80 km tunnissa. Ja näillä revontulibongareilla ei roiku vaatteissaan heijastimen pilkkaakaan, toisin kuin safariyritykseltä saaduissa haalareissa liikkuvilla.

Joulukuun liikenteessä Lapin teillä oli myös nähtävissä yleisesti jo Suomen liikenteessä tiedostettu ongelma aasialaistaustaisista autonvuokraajista, jotka eivät osaa käyttää vuokra-autojen ilmastointilaitteita oikein.

Autojen lasit ovat kuurassa ja sumussa, kun ilmastointilaitteiden sisäkierrot ovat päällä. Vain pari pientä aukkoa saattaa olla enää tuulilasissa, kun auto on parkkeerattunan hätävilkut päällä tien laitaan ja sisällä tutkitaan karttaa On tragikoomista, että monet näistä autoista ovat merkiltään aasialaista alkuperää, voisi siis helpostikin hankkia niihin avuksi erillisen printatun ohjeen japaniksi, kiinaksi ja koreaksi, miten ilmastointi toimii Lapin pakkasissa.

Meille täällä pohjoisessa on itsestään selvää se, että tienlaitojen lumivallit kasvavat talven myötä ja jossain vaiheessa valleja levitetään ja madalletaan, jotta esimerkiksi liittymien kohdissa näkyväisyys ei kokonaan katoa.

Vallien mataloittaminen ei kuitenkaan ole ulkomaalaiselle mitenkään selvä juttu. Sitä helposti luullaan auran levittämää piennarta kovaksi ja kantavaksi ajoväyläksi.

Sitähän se ei suinkaan ole, siellä on oja. Näitä ojaan suistumisia näkeekin nykyisin jo kymmeniä pelkästään Pokka-Inaritiellä.

Voi sitten joskus avun saanti kestää pitkäänkin. Saattavat myös karttaohjelmat neuvoa tottumattoman vaikkapa kelkkareitille, vähän aikaa kantaa hyvin, mutta sitten humpsahtaa. Sitä kun hopussa katsoo, että tuossa on jokin leveähkö ajoväylä, käännetäänpä sinne. Kenen sitten olisi lopullinen vastuu näissä asioissa? En sitä uskalla ilman lakikirjaa väittää, mutta oma ymmärrys sanoo, että jokaisella ihmisellä on oma vastuunsa omasta elämästään.

Autoilijalla on vastuunsa ottaa selvää paikallisesta liikennekulttuurista ja sen maan liikennesäännöistä sekä -olosuhteista, missä aikoo autoa kuljettaa ja miten ajoneuvo toimii.

Myös ajokin vuokralle antavalla on oma vastuunsa, mikäli haluaa, että ajokki saadaan takaisin ehjänä. Perehdytystä tarvitaan ja paljon sekä ymmärrystä puolin ja toisin. Myös matkanjärjestäjillä on tiedottamisen vastuu siitä, että kerrotaan ja pidetään nähtävillä riittävästi materiaalia, missä kerrotaan esimerkiksi liikenteestä.

Kerrotaan vaikkapa sellaisesta asiasta, että jalkakäytävillä kuljetaan jalkaisin ja ajoradalla ajavat autot, siellä eivät liiku pulkat tai matkalaukkuja ei niillä raahata.

Lisäksi olisi hyvä kertoa, että auto ei pysähdy lumella ja jäällä jarruttaessa samalla lailla kuin sulan maan aikana. Miksi ei käyttäisi suojatietä, kun sellaisia on Levilläkin useita? Vuoden lyhimmät päivät ovat juuri nyt, ja Tuomaan päivänä Sitä ei kyllä täällä huomaa, vaan sininen hämärä vallitsee aina vaan, jos taivas on pilvessä.

Kapuamalla ylös tunturiin kirkkaalla pakkaskelillä näkyy kyllä auringon kajo eikä tässä enää pitkälti mene, kun aurinko taas nousee horisontin yläpuolelle. Päivä alkaa pidentyä pitkin harppauksin ja unohtuu myös mielestä tosi äkkiä tämä pimeämpi vaihe. Kaamoksella on monta hyvää puolta.

Ensinnäkin päiväunet maistuvat tosi hyvin, otetaanpa mallia vaikka toimitussihteerikoira Ronjasta. Eikä heikompi siivoaminen tai jopa sen täydellinen puutekaan haittaa, sillä pöly ei hämärässä näy. Jos ne ikkunaklasit jäi pesemättä syksyllä, niin ei sitäkään kukaan huomaa. Korkeintaan sitten myöhemmin keväällä vasta saattaa tämän sortin laiskuudesta jäädä kiinni. Kynttilöiden aika on kaamoksessa parhaimmillaan. Ulkosalla voi polttaa mielin määrin ulkotulia ja lyhtyjä, ja nyt ne näyttävätkin joltain, kun sininen hämärä vallitsee.

Keskellä päivääkin voi kynttilää polttaa, aina vain näyttää yhtä mukavalta. Kaamoksen piikkiin voi myös laittaa sen enempi oikaistun joulusiivousmallin. Tässä jo vuosia sitten toppuuteltiin naisväkeä hulluuteen asti menevästä huushollin kuurauksesta.

Kuka niitä kaappeja katsoo sisältä tai tarkistaa uunia, ja kontrolloi, ovatko patalaput pesty? Että lepo vaan siellä kodeissa, tulee se joulu siivoamattakin ja kohtahan se on myös ohi. Joulu on hieno vaihe vuodenkierrossa, mutta ainakin omasta perspektiivistä katsoen, se jo tuntuu melko työltä täällä ikuisessa joulumaassa.

Joulua on rakennettu matkailijoille oikein urakalla jo marraskuusta lähtien. Ja onhan sitä ilo katsoa, kun lapset ja aikuiset riemuitsevat. Täällä on matkailijoiden jouluun liitetty koira- ja poroajelut ja muut talviaktiviteetit.

Sen ymmärtää, kun aika on rajallista. Sopii vain muistaa, että meillä ovat vielä ne ihan omatkin kotijouluperinteet. Ja parasta olisi kai muistaa se ihan ykkösasia eli otetaan rauhallisesti, nautitaan hiljaisuudesta eikä tehdä joulunpyhistä itselle liian suurta kuormaa. Joulukaan ei saisi olla kilpajuoksua, ja vähemmällä hoosaamisella selviää kyllä. Kantasuomalaisen jouluperimään kuuluu joulukuusen haku. Suoraan metsästä, ihan itse, saha ja kirves matkassa. Mieluummin pitäisi kuitenkin osua omalle maalle tai olla plakkarissa vasittu kuusen noutolupa, sillä toisen maalta kuusen hankkiminen saattaa käydä kalliiksi.

Saattaa tulla jopa käräjille kutsu. Siispä onkin viisainta ostaa kuusi sitä myyvältä henkilöltä, jos ei omaa metsämanttaalia ole sattunut omistukseen. Nykyisin, kun kaupoissa myydään tosi tehokkaita otsalamppuja, kannattaa se ottaa mukaan lisävalaisulaitteeksi kuusimetsään. Ettei sitten pidä pettyä, kun kuusi on vihdoin saatu sisälle sulamaan. Jos kuitenkin näky on hirvittävä, älä päästä itseäsi paniikkiin ja hauku lähimmäisiäsi lyttyyn.

Kuusen voi aina naamioida kaiken maailman köynnöksin ja hilepalloin, joita kuitenkin saa ostaa joka marketista puoleen hintaan viimeistään aattona. Mitään katastrofia ei ole tapahtunut eikä joulu ole pilalla yhden vaivaisen näreen takia. Sitä paitsi, onko järkeä raahata se kuusi sisälle muutaman hassun päivän takia?

Mutta niin, pitäähän se tuoksu saada tupaan. Tuoksun saa tupaan muutamalla oksallakin maljakossa. Että ei muuta kuin joulun rauhaa. Kun kinkku on syöty, leikit leikitty ja konvehdit syöty, voikin suunnata askeleet vaikkapa Levin uudelle luistinradalle.

Laaksotielle avautuu viimeistään joulun välipäivinä Levi Ice Skating Park. Sitä odotellessa, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta ! Suomen tasavalta juhlii vuotista itsenäisyyttään 6. Se on komea päivä, sillä koko edeltävä juhlavuosi kulminoituu itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin eri puolilla maata.

Jokseenkin jokaisella paikkakunnalla ovat omat juhlallisuutensa, mutta silti tämä omaperäinen kansa jää omaan kotiin tuijottamaan mieluummin televisiota. Sitä katsotaan silmät soikeina viimeistään illalla, kun suora lähetys tasavallan presidentin linnasta ja presidenttiparin juhlavastaanotosta käynnistyy. Suomalaisen itsenäisyyspäivän juhlinta sujuu yleensä vakavassa hengessä, sillä suomalainen ei turhia riehu eikä ilotulituksiakaan järjestetä.

Sen sijaan käydään kirkossa ja seurataan Puolustusvoimien valtakunnallista juhlaparaatia, joka tänä vuonna järjestetään Kuopiossa teemalla Maanpuolustus kuuluu kaikille. Paraatiin osallistuu 1 henkeä, 48 ajoneuvoa ja 37 ilma-alusta.

Jos ei satu paikan päälle, niin paraatiakin voi tuijottaa televisiosta. Kaiken kruununa klo 12 Teemalta nähdään filmattu ja Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas. Levillä on brittien joulumatkailu käynnissä itsenäisyyspäivän aikaan jo täysillä, siten itsenäisyysjuhlat saattavat jäädä turismin jalkoihin. Mutta perinteen mukaisia juhlatilaisuuksia täälläkin järjestetään, Kittilän kirkossa on juhlajumalanpalvelus klo 11 ja kirkkokahvit juodaan päälle.

Kello 15 alkaa Levi Summitissa juhla sekä sen jälkeen kahvitilaisuus. Kittilän kirkonkylällä juhlitaan jo 5. Suomitilaisuuksiin liittyy myös 4. Voi piipahtaa vaikka päivämukin.

.

The Camp tarjoaa hiihtokansalle Vapun jälkeistä elämää tunturissa ja ennen kaikkea huikean viikonlopun laskemisen parissa. The Camp järjestettiin ensimmäistä kertaa toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna  Aurinko paistoi "törkeän" kuumasti koko viikonlopun ja laskijat nauttivat kevään tarjoamista huippuhetkistä laskien, surfaillen eturinteen lampea ja skeitaten Levin uutta skateparkkia.

The Camp pidetään tarkoituksella toukokuun ekana viikonloppuna, jolloin päivä on pitkä ja kevään kiireet ovat takana. Jo perinteeksi muodostunut ohjelma on hyväksi havaittu, joten sitä on turha liikaa muokata. Perjantai ja lauantai aloitetaan lumilautailusessioiden merkeissä eturinteillä, jossa musiikki soi ja lämminvesipaljussa voi lämmitellä lihaksia. Iltapäivisin halukkaat voivat jatkaa skeittauksen merkeissä gondolialueen Skate Parkissa.

Lisäksi lauantaina ratkotaan snow skaten epäviralliset suomenmestaruudet ja muitakin lahjakkaita laskijoita huomioidaan viikonlopun aikana palkinnoilla. Viikonlopun kaikilla osa-alueilla ansioitunein osanottaja saa kiertopokaalin, jonka saa omakseen, jos sen voittaa kolmatta kertaa. Illat huipentuvat Rock Café Wanha Porossa, jossa katsottiin reissailu- ja surffausaiheista Indodream-elokuvaa ennen musiikkiesiintyjiä. Perjantai-iltaa tähditti tamperelainen skeittipunk-yhtye Tryer ja tapahtuma huipentui lauantaina rap-henkisesti pohjoisen poikien Stepan ja Aren sekä Talonpoika Lallin keikoilla.

Vielä rennommin tapahtuma päätetään sunnuntaina, jolloin lämmitellään kylpylän vesissä ja nautitaan hyvästä ruuasta. Tapahtuman isä Antti Keskitalo sai idean 10 vuotta sitten kävellessään eturinteiden ohi toukokuisessa hiljaisuudessa. Aurinko porotti täydeltä terältä, rinteet olivat huippukunnossa, mutta ammottivat tyhjyyttään. Camp alkoi kaveripiirin kokoontumisesta ja kasvoi siitä koko Suomen lumilautailijoiden kevätapahtumaksi.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Antti asui luvun alussa Kittilässä opiskellessaan Levi-Instituutissa matkailua. Nykyään hän asustaa Pyhällä, jossa pyörittää ohjelmapalveluyritystä.

Leville on kuitenkin aina mukana palata, ja kausi päättyy mahtavissa tunnelmissa Camp Perjantai valkeni pelkkänä auringon paisteena. Levin eturinne hohti valkoisena kilpaa auringon kanssa. Tästä tulee hyvä päivä tuumattiin kavereiden kanssa varhain aamulla. Palju lämpeämään ja odottamaan kun alastulot pehmenevät yöpakkasten jälkeen. Vapaamuotoinen Slopestyle jam oli käynnissä pitkin päivää, josta yksittäisiä hienoja suorituksia palkittiin Nitron ja Boardstock: Jengi otti rennosti aurinkotuoleissa ja virvokkeet teki kauppansa.

Tunnit kului ja oli aika siirtyä skeittiparkille, jossa oli miniramp jam ja flatti s. Hyvä tunnella siirtyi skeittiparkilta Hulluun poroon, jossa näytettiin Tuorehiki nimien skeittiteos. Näytöksen jälkeen lavalle nousi Red Stripes ja Manfish. Energistä punkkia koko lavan täydeltä. Meno oli sopivan rajua myös The Laybacks: Launtai valkeni hyvin nukutun yön jälkeen räntäsateisena.

Laskukamat niskaan ja kontille ratkomaan snowskate: Osallistuja oli ihan mukavasti ja finaaliin tiensä raivasivat Levin omapoika Panu ja vahvan edustuksen omaava Joonas Oksanen.

Naisissa Katja Häkli uusi snowskaten mestaruuden ja Joonas Oksanen vei nimiinsä miesten sarjan. Palkinnoksi hän kuittasi uuden Nitron Quiver puuterisnoukan ja kierrätyspokaalin. Hullu poron kakkosiltalta saatoi odottaa vain hyvää. Näihin tunnelmiin Levi Camp kiittää ja kuittaa. Kahdeksas korkeanpaikanleiri vietiin läpi Levillä Porukkaa oli mukavasti tullut Leville viettämään kauden päättäjäisiä.

Eturinteen street oli laskijoiden mieleen, josta löytyi jokaiselle jotain mielenkiintoista laskettavaa. Viikonlopun aikana keli vaihteli auringon paisteesta räntäsateeseen. Joka kerta kun Camp Perjantaina eturinteellä laskettiin vapaamuotoinen slopestyle, jossa nähtiin monipuolista laskemista sekä laudoilla että suksilla. Osanottajakaarti oli varsin kansainvälinen. Virosta ja Venäjältä oli kovia poikia laskemassa viikonlopun aikana. Päivän reililinjan kesyttäjät Janne Tanskanen ja Simo Rautava tarttuivat haasteeseen vetämällä kolme fronttirokkaria putkeen eri reileihin.

Korkein metodi kisasta jäi vähän epäselväksi, mutta komeita vääntöjä nähtiin boxeista. Skateparkilla mini sai kyytiä, kun Jussi Rossi ja Riku Lokka laittoivat parastaan. Erityismaininta Handplant tempusta Toni Viitakankaalle. Wilson Mäkelä paineli kovalla kaasulla skateparkilla ja selvitti myös tienä Snowskaten finaaliin ensikertalaisena.

Lauantaina ratkottiin snowskaten epäviralliset SM-mestaruudet lukuisien laskijoiden kesken. Pisimmän korren naisten sarjassa nappasi Katja Häkli ja vastaavasti miesten sarjassa taiteilijanimellä osallistunut John Porno oli päivän nopein. Paljon onnea ja teidät on ikuistettu Levi Campin historiaan.

Hullu porossa oli sopivan rajut bileet, joista vastasi Trouble Bound ja Relentless perjantaina. Bileet jatkuivat aamutunneille asti ja leiriläiset sammuttelivat janoaan antoisasti. Lauantaina porukka otti vähän hitaammin ASA: Hieno keikka eturivistä seuranneena ja porukkaa oli hivenen enemmän kuin ekana iltana. Tapahtuma järjestettiin jo seitsämännen kerran toukokuun alussa.

Runsas luminen talvi tarjosi lautailun harrastajille vielä todella hyviä laskupäiviä Levillä. Perjantaina laskettiin eturinteen boxi- linjaa ahkerasti iltaan asti. Rinteessä nähtiin myös Levin omapoika Nuutti Niemelä taiteilemasssa kevät sohjossa. Innokkaimmat lautailijat vaihtoivat kesävermeet päälle ja suuntasivat skeittiparkille.

Ex-lumilauta pro Mikko Rajakangas vei skeittiparkilla pisimmän korren perjantaina. Perjantai ilta- ohjelma oli menestys, jossa nähtiin puhutteleva ja menestystä niittänyt Finnsurf dokumentti ja Wasted. Leiriläisiä oli iltabileissä henkilöä ja tunnelma oli sopivan rajua. Lauantai iltapäivällä jatkettiin siitä mihin oltiin perjantaina jääty. Eturinteen boxilinja oli tikissä, hulju lämmin ja tunnelma sopivan leppoinen.

Kovin laskija oli jälleen kerran Riku Lokka, joka laudan mitalla päihitti Ile Erosen. Naisten sarjan vei Brit Kask. Keli oli pilvinen,mutta onneksi kuiva, joten rullalauta parkissa alkoi tapahtua, kun Roope Tonteri, Nuutti Niemelä, Joel Juuso ja muut skeittarit ottivat mittaa toisistaan. Tällä kertaa Joel Juuso pääsi valitsemaan palkintolonkkareista mieluisan, jotka Boardsport oli tuonut tarjolle. Camp overall mestaruudet meni jaetusti Nuutti Niemelälle ja Roope Tonterille. Nuutti tienasi Hullu poro Areenalle kausikortin, joka oikeuttaa tulevan kevään jokaiselle keikalle.

Roope Tonterin tuotepalkinto odottaa ottajaa. Naisten sarjan overall voittaja Brit Kask tuuletti voittoa innokkaasti Wanhan poron iltabileissä. Lauantai iltaohjelmassa nähtiin taas Finnsurf dokumentti tunnelmallisessa Kammissa. Ilta huipentui Anders Karkean ja Raappanan keikkaan. Jos sitäkään ei halua tehdä, niin Levin viikko-ohjelma on oivallinen apu.

Useimpiin ohjelmiin on kuljetus ja matkaan lähdetään esim. Levin Matkailun edestä tai muusta kylän keskustan paikasta, jonne voi saapua kätevästi vaikka kaikkien ulottuvilla olevilla ilmaisilla kyläpyörillä. Viikko-ohjelmaa on uudistettu mukavasti ja tarjonta on entistä laajempaa. Nyt on myös pienimuotoisia vaelluksia, jotka sopivat vähemmänkin liikkuneelle, päiväreissusta tunturiin saa jo oivan maistiaisen siitä, mitä voisi vaikkapa viikon vaellus sisältää yöpymisineen.

Maisemia, yötöntä yötä ja loppukesästä jo myös revontulia voidaan bongailla oppaan johdolla. Miksei alkaisi uutta harrastusta, joka voisi olla vaikkapa suppailu tai maisemakuvaus, kummassakin ovat omat niksinsä? Juhannus on tämän kesän kulminaatio, siitä se alkaa suomalaisen kesä tunturissa ja siitä se vilkastuu matkailijankin liikkuminen. Juhannusta vietetään perinteisen suomalaisittain myös Levillä.

Tuikussa on tanssiorkesteri ja kokko. Lauttaristeily järvellä juhannussaunoineen noudattaa perinteitä, ja pitkästä pyhästä voi nautiskella juhannuspäivänä vielä Panoraman grillijuhlilla. Jo juhannuksen alla kannattaa suunnata torstai-iltana Särestöniemi-museolle, jossa lauluyhtye Tunturipoikien konsertti vie Mittumaarin tunnelmiin.

Heinäkuussa on tulossa useita aktiivisia liikuntatapahtumia. Muun muassa Levipyöräily on siirretty kesäkuun alkupuolelta Levi Outdoorfestin joukkoon, joten siitä saadaan usean eri pyöräilyn harrastusgenren yhteinen juhla. Kiinnostavimpien kisalajien joukkoon lukeutuu ilman muuta triathlon, jonka harrastaminen koukuttaa väkeä etelästä pohjoiseen.

Heinäkuun lopulla kisataan myös siinä täällä Levillä. Toukokuussa ja kesän alkupuolella on moni ravintolapalvelu ollut kiinni, mutta nyt niitä ruokapaikkoja alkaa taas avautua, varsinkin heinäkuussa on jo monta paikkaa avoinna. Kuitenkin kannattaa etukäteen vielä varmistaa, miten kukin talo on avoinna, ettei tarvitse nälissään nykkiä irti kuppilan oven hantaakia.

Levi Hotel Span rakennustyöt ovat täydessä vauhdissa, ravintolamaailma on siellä uudistuksen kourissa ja syksyllä päästään katsomaan uutta. Mutta nyt jo talossa palvelu pelaa, kylpylään pääsee ja ruokaa sekä majoitusta saa.

Samalla tontilla on paljon muitakin palveluita, niihin ajetaan nyt autolla käyttäen Hissitien kylpylän liittymää. Kantatien liittymä on työmaakäytössä. Levillä rakennustyömaita on muitakin ja alueella selkeästi varaudutaan entistä vilkkaampaan tulevaisuuteen.

Yksi kovin kehitysjuttu tällä haavaa on Finavian operoiman Kittilän lentokentän laajennus, siellä tehdään uusia rullausteitä, laajennetaan terminaalia ja lisätään koneille pysäköintipaikkoja.

Toimenpiteistä osa valmistuu jo tämän joulukuun vilkkaaseen ruuhkaan. Kentän laajentuessa yhteydet Kittilään paranevat ja lentoliikennettä lisätään. Näillä eväillä on hyvä mennä eteenpäin. Se on kuulkaas kauden viimeinen joka viikko ilmestyvä Levi. Kevät hurahti ja menneet viikot solahtivat jonnekin kuin päätä kääntämällä. Niin se on mielenkiintoinen tämä ihmisen ajatusmalli.

Ensin tuntuu urakka hurjalta, kun se on edessä, vaan nyt, kun katsoo taakseen, ei edes tammikuusta muista mitään ja valoa nopeammin on aika kulunut silti helmikuusta lähtien.

Lehteä on tässä toimitettu uusin voimin ja kevein mielin, ei ahdista mikään, sillä tämä matkailualueen rytmi on tuttua, teki sitä sitten palkannauttijana tai yrittäjänä. Sitä sinnitellään ja tehdään urakalla tämä kevät. Omaan selkärankaan tahti on juurtunut jo vuodesta lähtien, työ on tässä itsellä vaihtunut, mutta viitekehys on ihan sama. Kohta 30 vuotta Lapissa olleena ovat tietyt asiat edelleen samat.

Puhutaan ja halutaan ympärivuotista matkailua. Sitä kohti mennään koko ajan, mutta monen asenteen on edelleen muututtava, mikäli siihen oikeasti tähdätään. Kaikki eivät ole valmiita tekemään työtä vuoden ympäri. Niin se vain on. Ollaan sen verran vielä lähellä vanhaa luontaistalousmallia, että kun hilla kypsyy tai hirvenpyynti alkaa, muut työt jätetään ja singahdetaan metsään ja toukokuussa paetaan Käsivarteen.

Toisaalta, ei sitä tarvitse surra, kyllä muualta tulee alueelle uutta yrittäjä- ja työntekijäverta, joka haluaa toisenlaista työkulttuuria ja sehän ei ole ollenkaan huono asia. Tämä välivaihe vain on vähän työläs.

Pitää myös valita, miten haluaa vuotuisen rytminsä jakaa. Valintaa joutuu tekemään moni pieni ja moni iso yritys omassa liiketoiminnassaan. Nyt näyttää vähän siltä, että Levillä kelkka kääntyy kohti oikeaa kesää, heinäkuusta eteenpäin, syksyyn ja siitä talveen.

Ihan hyvä suunta, kun halutaan isompia massoja houkutella ja varmistaa, että ohjelmat toimivat, majoitustilaa on ja ulkomailtahan se kasvu eniten nyt tulee, myös kesälomakausi käynnistyy muualla Euroopassa meitä myöhemmin.

Tulevana kesänä jo muun muassa monet vuodet Levin kesätapahtumat aloittanut Levipyöräily on siirtymässä heinäkuulle.

Toisaalta golfia pelataan heti, kun kenttä kuivuu ja sen sallii. Monta vuotta on myös puhuttu, että miten ihmiset saataisiin Lapin lumille huhtikuun lopuille viikoille. Ollaan jatkuvasti naimisissa sen pääsiäisen kanssa, sillä jos pääsiäinen on maaliskuussa, itketään hiljaista huhtikuuta.

Tänä vuonna meillä oli varhainen pääsiäinen ja ennätystalvi lumien suhteen. Rinneyhtiö on kantanut kortensa kekoon kunniakkaasti ja lupaa pitää kaikki rinteet sään salliessa avoimina 6. Tosin sitten puolestaan harmittavan moni ravintola sulkee ovensa juuri vapuksi tai jo paria päivää ennen. Alueella on vielä vapun jälkeenkin silti elämää, sillä iso MM-snowcross -kisa tuo aikuista kelkkakansaa ja moottoriurheilun ystäviä tunturiin viikonloppuna 4. Mitä tällä nyt haluan siis sanoa, älkää hyvät ystävät kaatuko kalkkiviivoille!

Kun palveluja pidetään avoimina, vaikka vain rajoitetustikin, taataan se, että meillä riittää kävijää ympäri vuoden, sitten, kun siihen ollaan oikeasti valmiita. Ja kesällä olisi hyvä päivystää puodeissa iltaisin, silloin satunnaiset ja ennalta varanneet matkailijat saapuvat alueelle ja varmasti jotain ostaisivatkin, jos voisivat eli myyjät olisivat paikalla.

Niinhän se on, että kevätaurinko ei armoa tunne. Meillä on kirkkaalta taivaalta nyt porottanut suulperi jo kohta muutaman viikon. Se on ja tuntuu aivan mahtavalta, kunhan muistaa naamaansa sivellä aurinkosuojaa ja suojata silmänsä kunnon kiloklaseilla. Päivisin on ollut kunnolla lämpöasteita ja hanget ovat saaneet kyytiä. Onneksi eivät kuitenkaan liian hopusti, sillä vielä on lunta jäljellä niin laduilla, rinteissä kuin kelkkareiteilläkin.

Tilannetta korjaavatkin sopuisasti kylmät yöt. Muutama miinusaste kummasti hidastaa suurten lumimäärien kertalaakista sulamista. Kulkijan saattavat kuitenkin keliolosuhteet yllättää iltapäivisin ja alkuiltaisin, kun päivän mittaan porottanut aurinko on pehmittänyt hanget. Kelkan suksi haukkaa herkästi reitin vierustaa ja kuski löytää itsensä hangen syvyyksistä.

Siinä hiki lentää, kun kelkkaa irrotetaan. Autoilijakin saattaa pihamailla joutua yllättäen vaikeuksiin, mikäli ei jokin isompi työkalu ole ehtinyt tehdä pihalta soseenpoistoa. Kun pitkin talvea on tehty käsivoimin kolalla lumenpoistoa, kertyy väkisinkin polannetta, joka liian äkkiä sulaessaan pehmenee ja pettää ajokin alta.

Aina ei sitten nelivetokaan auta. Viikko sitten hiihdettiin massahiihto Ylläs—Levi, joka tällä kertaa jo oli osallistujamäärältäänkin massahiihto, sillä kaikkiaan kilpaladuille lähti reilut 1 hiihtäjää. Nyt on käyty jälkipuintia, kun laduille on kertynyt huomattava määrä hiihtäjiltä tipahdellutta roskaa: Ne näkyvät erityisen hyvin, kun ei ole uutta lunta tullut päälle, ja se onkin siis hyvä, että näkyvät.

Tulee asia tuoreeltaan framille ja myös roskat saadaan pois luonnosta ennen kesäkelejä. Kilpahiihtoreitti Ylläkseltä Leville kulkee osin puiston alueella ja kansallispuistossa roskaaminen on kiellettyä. Ei roskaaminen ole sallittua kyllä muuallakaan luonnossa eikä laduilla. Tässä törmäävät nyt monet asiat, osa on kulttuuria ja osa persoonallisuutta ja osa suorastaan välinpitämättömyyttä. Konsteja yritetäänkin nyt etsiä, miten saataisiin tällaisen ison urheilutapahtuman roskaaminen kuriin.

Varmaan ainakin voisi miettiä asian korostamista osallisille, voisihan sitä periä vaikka erillisen roskamaksun tai kansallispuistolisän osana osallistumismaksua. Tällöin sillä rahalla voidaan kerätä roskat jälkikäteen pois ja joku pääsee vielä vähän ansiollekin siitä hyvästä.

Kisoissa kuitenkin ovat juottopisteet, joissa kulttuuriin kuuluu tyhjän mukin heitto vauhdissa maahan. Eikä sitä tietysti ehdikään kilpailutilanteessa mihinkään roskikseen erikseen tähtäämään. No virallisissa juottopaikoissa kisajärjestäjä yleensä huolehtii jälkisiivouksesta.

Mutta mikä neuvoksi sitten välietapeille? Ainakin voi korostaa sitä, että kun repustaan tai taskustaan jonkin evään esiin ottaa ja kuorii sen, niin ne kääreet voisi jättää sinne reppuun ja tyhjentää roskat vasta maalissa.

Miksi se pitää tipauttaa heti samoin tein luontoon? Sisältöhän siellä kassissa painaa eikä ne kuoret. Ei se äiti ehdi joka paikkaan lapsiensa perään katsomaan ja keräämään roskia toisten puolesta… Ilmeisesti siisteyskasvatusta pitäisi myös korostaan niin kodeissa kuin kouluissa ja ihan joka oppiasteella, ei se ole iästä kiinni, tipahtaako se karkkikääre kadulle vai ladulle vai ei.

Aina myös mutistaan sitä, ettei ole keräyspaikkoja tarpeeksi. Ei ehkä aina olekaan ja luonnotonta olisi vaatia 70 kilometriä pitkälle ladulle roskiksia joka suoralle. Helpoin on mennä asenteen muutoksen kautta. Mutta pahoin pelkään, että keinojen on oltava kovan sorttiset, jotta saadaan tuloksia. Aurinko kuitenkin sulattaa koko ajan lisää ja tien varsien roskiakin voi ihan vapaaehtoisesti kerätä. Se tuo hyvää mieltä kaikille. Lumesta ja sen paljoudesta on jahkattu koko talvi, niinpä minäkin jatkan samalla linjalla.

Lunta nimittäin on todella paljon aina vaan, ja tuntuu siltä, ettei se nyt ihan heti katoakaan, vaikkei lisääkään taivaalta ole luvattu. Viralliset Ilmatieteenlaitoksen mittauspisteet kertovat omaa kieltään: Kittilän Kenttärova cm ja Kittilän Pokka cm keskiviikkona Levin rinneyhtiö Levi Ski Resort lupasi jo muutama viikko sitten, että kaikki rinteet pidetään avoimina 6.

On ollut loistava lumetustalvi takana, on saatu riittävän paksusti tavaraa rinteisiin, siten ei aurinko vielä pahastikaan pysty sulattamaan lumikerrosta oikeastaan minnekään. Laskettelijan suksien alla nimittäin on käytännössä jäätä eli jäädytettyä vettä, joka kyllä kestää yllättävän paljon luonnonvoimia ennen kuin se antaa periksi.

Säätiedotus lupaa seuraavillekin päiville aurinkoa ja lämpöä iltapäiviin, mutta öiksi pakkasia, joten sulamiset hidastuvat aina öisin. Sääennustuksien valossa näyttää tosi hyvältä loppuviikon iso massahiihto eli Visma Ski Classicsin finaalihiihto Ylläkseltä Leville. Pitkämatkalaiset eli 70 kilometriä hiihtävät aloittavat urakkansa jo klo 9. Kärki sujahtanee maalivaatteen alta jo puolenpäivän korvilla.

Katsojat ovat tervetulleita kannustamaan maaliin saapuvia kaikkensa antaneita urheilijoita. Ammattilaisten kärki hiihtää lujaa, mutta yhtään ei heikommiksi suorituksiksi katsota Äkäslompolosta lähteviä niin sanotun lyhyemmän matkan kuntosarjan sivakoitsijoita, matkaa on 50 kilometriä eli saa siinä lykkiä lylyllä, ennen kuin on perillä.

Visman kisan alla Levillä yritetään rikkoa Guinnesin ennätyskirjan 24 tunnin hiihtosuoritusta, jossa vuorokaudessa pitää päästä mahdollisimman pitkälle. Levillä ennätysjahtiin lähtevät kolme miestä ja yksi nainen, suoritus alkaa torstaina Ennätystä tehdään Eturinteen juurella Tunturijärveä ympäri hiihtämällä. Virallinen ennätys vuodelta kuuluu Teemu Virtaselle, joka on tälläkin kertaa yrittämässä vielä parempaa tulosta. Iisalmelainen Anni Angeria tavoittelee naisten sarjan ennätystä.

Kisakuumetta Levillä on ollut pitkin viikkoa, sillä nuoret alppiurheilijat ovat käyneet kauden viimeisiä kisoja Levi Black -rinteessä. Ennen kuin kuitenkaan kaikki lähtevät Leviltä kesä- tai kevätlaitumille, niin tapahtuu vielä monenlaista. Kuun lopulla on uusi musiikin ja rinne-elämän yhdistävä tapahtuma Levi Unlimited , josta on sitten sujuvaa laskeutua kohti vapun viettoa, mikä sekin on entiseen tapaan Levillä megalomaaninen.

Vapun jälkeen pörisevät Eturinteellä moottorikelkat, siellä kisataan snow crossin EM- ja MM-sijoista 3. Tässä vaiheessa kevättä ovat alkaa jo kuivalihahammasta kolottaa, ja onkin siis paras aika käydä testaamassa kuluneen kauden satoa. Kiipeilkää varovasti lihanhakumatkalla ja antakaa naapurien telineiden olla rauhassa. Poron tai muun eläimen kuivaliha on perinteinen herkku, joka on aina muodissa.

Mikä sen parempi suolan ja proteiinin lähde kuin kuivaliha. Ja tänä keväänä ovat olleet maan parhaat olosuhteet kyseisen gourmet-herkun valmistumiseen, aurinkoa, tuulta, ahavaa, kuivaa ja yöpakkasia. Talvi on vierähtänyt pitkälle, ja kevätsesongilla ollaan viimeisellä neljänneksellä menossa.

Mutta silti on vielä paljon koettavaa ja nähtävää, lasketellakin voi aina toukokuulle asti, mikäli vain säänhaltija niin sallii. Rinneyhtiö on nimittäin luvannut pitää kaikki rinteet auki aina 6.

Se kertoo myös siitä, että meillä eivät ole suojasäät eivätkä sateet vielä menoa haitanneet. Keväällä rinnelumia kuluttavat laskettelijoiden lisäksi vain aurinko ja ahava tuuli. Kevätahava se voi muuten tehdä tepposet liikkujalle, sillä valkoisia hankia halkoessa ei aina muista sivellä aurinkorasvaa riittävästi hipiälleen. Illalla sisätiloissa on seurueellinen punanaamoja, joiden rusketusraja kulkee tiukasti siitä, mistä kaulus alkaa, ja saattaa se iho vähän kiristääkin.

Näitä ahavarusketuksen varsinaisia mallikappaleita ovat kaikki tunturissa ulkohommissa olevat. Kesän lähetessä ja vaatetuksen keventyessä paljastuu, kuka on ollut ulkotöissä: Näin keväällä Ilmatieteenlaitos ilmoittelee säätiedoissaan UV-säteilyn määriä, niitä kannattaa tutkia ja laittaa suojavoidetta kertoimen mukaan. Yleensä kertoimet ovat korkeimmillaan keskipäivällä.

Ja aurinkolaseja on myös hyvä pitää nenällään. Ei sen takia yksin, että näyttäisi mahdollisimman tyylikkäältä, mutta oikeasti silmät kannattaa suojata kirkkailta säteiltä. Vielä salakavalampi saattaa olla pilvinen päivä, silloin kun ei aina niitä laseja tule pidettyä, mutta illan päätteeksi saattaa silmiä kirvellä ja näköä haitata. Lumisokeus on iskenyt hankien valloittajaan.

Se ei ole mikään miellyttävä olotila ja saattaa jopa hidastaa esimerkiksi pitemmällä talvivaelluksella liikkuvan matkantekoa. Pääsiäinen oli jälleen kansainvaelluksellinen, väkeä riitti tunturiin ja tunturin tuolle puolellekin. Kevät jatkuu täällä hienoin ulkoiluelämyksin ja monia tapahtumiakin on vielä tarjolla.

Päämatka on 70 km ja niin sanottu kuntomatka on 55 km. Jos et itse ilmoittaudu mukaan, mikä sekin on vielä täysin mahdollista, niin ladun varteen tarvitaan aina kannustajia, ja maalihan on Levillä Zero Pointin edessä. Puolilta päivin ja jo vähän ennenkin kannattaa olla jännittämässä kärkisijoja.

Alppikisakausikaan ei suinkaan ole vielä loppu, sillä Levi Black toimii kilpanäyttämönä Seuraavaksi jatkuu Räsä Camp eli junnulaskijoiden kevään päätösleiri Levillä alkaa Levin Vappuun voi ottaa varaslähdön jo viikonloppuna Tapahtuman konsepti tuodaan nyt ensi kerran Alpeilta Leville. Tarjolla on hyvää musiikkia, laskuelokuvia, näytöksiä ja kurupiknikki ja vaikka mitä, tapahtumapaikkoina ovat Cafe Bar Kota, Eturinne, Horizont, Tuikku ja Lammaskuru.

Sitten seuraakin jo Levin Megavappu ja vapun jälkeenkin on vielä menoja, sillä moottorikelkkojen snowcrossin EM-kisat 3.

Lisäksi vielä perinteinen Levi 4. Monenmoista tulossa, oletko siis valmis? Pääsiäisen johdosta on jälleen jumalaton kiirus. Oikea piinaviikko meneillään sanan varsinaisessa merkityksessä. Tätä kirjoittaessa on tikkutiistai ja kiirastorstaina tulee aviisimme ulos. Olen saanut jo muutaman kommentin ahkerilta tilaajiltamme, oikein hyvä, että otetaan yhteyttä ja vielä asiasta.

Ja jälleen kerran nostan kädet pystyyn ja vastaan maagisesti: Se, että lehden tulo heittelee, johtuu täysin Postin omasta trafiikista. Se, ettei se tule kuin manulle illallinen aina samana päivänä kuin ilmestyy, johtuu meistä ja Postista.

Sillä toki lehti saadaan tilaajille ilmestymispäivänään, takuuvarmastikin vielä, mutta noin kolminkertaiseen hintaan. Ja jotenkin aavistelen, ettei kukaan teistä tilaajista ole valmis niin hurjaan vuosikertatilaajan hinnan nousuun. Uskon, että lehden aikataulu ja Postin kulku riittää vielä tähän tahtiin, sillä mehän olemme jo melkein kaikki mukana tässä tietoyhteiskunnassa omine nettiliittyminemme.

Käypä kurkkaamassa osoitteessa www. Jos haluaa tuoreita uutisia mahdollisimman pian Leviltä, on netti siihen nopein tapa. Facebookistakin aviisin löytää väliuutisineen säännöllisen silloin tällöin yhtä koska, kuten asia täsmällisesti Torniolaaksossa ilmaistaan.

Ja uskon myös siihen, että täällä paikan päällä olevat lukijat saavat sen sitten riittävän tuoreeltaan käsiinsä, yleensä perjantaisin puolen päivän jälkeen se on kaikissa jakelupisteissään otettavissa. Sesonkiviikoilla lehti tulee jopa mökin ovenripaan tai sievästi terassille tai postilaatikkoon, mikäli sellainen mökiltä löytyy.

Mökkijakelua ei tehdä keskustan alppitaloihin, joiden asukkaat ovat kävelymatkan päässä jakelupaikoista ja saavat halutessaan nopeastikin lehden hyppysiinsä. Sitten tässä voinkin hyväksi pääsiäiseksi vähän käännellä tätä superruokasoppaa.

Levi tai oikeammin tämä peruskylä Sirkka on edelläkävijä. Myös tässä asiassa, silla sirkathan ovat nyt kovassa nousussa uutena proteiinilähteenä suomalaisella ruokalautasella. Sanaleikin suomin valtuuksin näin tulkitsen. Odotankin nyt innolla näitä ensi kesän ruokaviikkoja, jolloin porukalla jahdataan puskissa sirkkoja, kaivetaan kastematoja, ja lahdataan urakalla sääskiä, ja kaikki päätyvät lautaselle sievästi esille aseteltuina.

Täällä voitaisiin suosiolla unohtaa ne sirkat ja siirtyä rohkeasti sääskiin ja paarmoihin. Ennen houkuteltiin väkeä tänne sanoin, että Leppä ei kuki Levillä. No valitettavasti kukkii kyllä. Mutta miten olisi seuraava: Ei olisi enää ylipaino-ongelmia, kun ruokavalio koostuu sääskistä ja muista proteiinilähteistä, sillä oletteko koskaan nähneet ylipainoista pääskystä?

Mutta ennen kesää ja sirkkoja, maistellaan mämmiä ja suklaamunia, se on pääsiäinen! Höpö otsikko vai mitä? Mutta tottahan tuo on, tässä kun viikolla ohitettiin juuri yksi vuodenkierron merkkipaalu eli kevätpäivän tasaus, silloin päivä on jokseenkin tasan yhtä pitkä kuin yö.

Ja seuraava harppaus tapahtuu sunnuntaita vasten yöllä, kun kello siirretään jälleen kerran tunnilla eteenpäin eli kesää kohti, siirrytään kesäaikaan.

Siitäpä onkin kiistelty, että mitä hyötyä moisesta kellojen aikasiirtelystä on. Hyvä kysymys, äkkiä ei tule omaan mieleen yhtään hyvää vastausta. Näitä haittoja vain enempi, sillä oma aikarytmi taas hetkeksi sekoaa, kun aamulla onkin hämärämpää samaan kellonaikaan kuin edellisenä päivänä. Kroppa on tottunut heräämään tiettyyn aikaan ja aamutoimet tehty oman kaavan mukaan.

Mutta nyt onkin hyökättävä kouluun, töihin, päiväkotiin, bussiin ja joka paikkaan tuntia aikaisemmin. Koirakin ihmettelee, että mitä nämä ihmiset oikein huiskivat tähän aikaan, ihan pimeää puuhaa. Sitä vedotaan kustannuksiin monessakin asiassa. No ainakaan ei kauheasti tule säästöä vuositasolla tässä aikaprojektissa.

Sen sijaan lisää tienestiä tai toisin sanoen jostain muusta työstä on poissa se aika, jolloin esimerkiksi huoltomiehet säätävät ajastimia ja koneita eri virastoissa, tehtaissa yms. Ja varjele, jos jokin kello jääkin tikittelemään vanhaa talviaikaa.

Kaikkien kulkuneuvojen aikataulut pitää säätää toimimaan ja konkreettisesti muun muassa junat seisahtuvat tunniksi jonnekin radalle, jotta taas voidaan jatkaa uudessa ajassa elämistä.

Sitä on joskus päässyt istumaan sellaiseen kokoustilaan tai koulusaliin, jossa ei jostain syystä tai toisesta kellonaikaa ole muutettu.

Kumma, miten tulee outo olo, kun ei luotakaan enää omaan puhelimeen tai ranteen sykemittarikelloon, joiden varmasti tietää näyttävän oikeaa valtakunnan aikaa. Sitä vilkuilee mielipuolisesti siihen väärään aikaan seinällä ja omia aikarautojaan, ja miettii, että olinkohan laittanut kelloni oikein. Sitä on ihmismieltä niin tosi helppo järkyttää. Katsoo ne kyllä tallin ja navetan asukitkin, että mitä hiivattia täällä tapahtuu, kun emäntä nyt jo toikkaroi keskellä yötä navettaan lypsykonetta säätämään.

Onkohan lehmien utareet jo riittävän täynnä, onko maitomäärä vähäisempää aamuna, jolloin kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin, onko tutkittu, tietääkö kukaan, pitääkö olla huolissaan? Koskapa kesäaikaan niin vauhdilla on menty, ei silti täällä ainakaan talvi juurikaan inahda, näytti se tiuku sitten ihan mitä vain.

Lunta on vieläkin, ei ole sulanut viime viikosta. Ja jos et ole vielä mökin katolta lumilastia vähentänyt, tee se jo hopusti. Sillä lumi on todella painavaa täällä Länsi-Lapin alueella, heikoimmat hallit ovat jo sortuneet taakan alla.

Ja lumipeite kyllä vielä paksunee, sillä lunta sataa Lapissa vielä huhtikuussakin eikä edes olla vielä siellä asti, ainakaan kalenterissa. Tuleva sunnuntai, Marian ilmestymispäivä, on vanhan kansan vuotuisessa sään ennustamisessa ollut erittäin tärkeä päivä.

Jos Maarian aamuna on kylmä, niin on seuraavat 10 päivää ja sitten on otettava uudet ennusmerkit. Jos Mariana on pohjoistuuli, tietää se huonoa linnun soidinta ja kalan kutua sekä pitkää kevättä, koleaa säätä ja huonoa marjavuotta. Jos sataa lunta tai puut ovat huurteessa tai taivas yöllä tähdessä, on tulossa hyvä marja- ja sienivuosi. Etelä-Suomessa ovat rekikelit loppuneet näihin aikoihin.

On myös sanottu, että mitä Mariana katolla, se Erkkinä Joka tapauksessa virpojat pyrkivät pirttiin tänä Mariana eli myös palmusunnuntaina eli varatkaahan pikkunoitien palkkoihin riittävästi vastiketta. Pohdinpa tässä vanhoja fraaseja, sillä kansan viisaus kulkee kansan suussa ja fraaseissa on joukkovoimaa, on sitten kyse kasvatuksesta tai kulttuurista tai  muuten vain elämästä. Moni näistä kuolemattomista lausahduksista ja  oivalluksista keksittiin paljon ennen nykymediaa,  mutta ne levisivät kyllä vähintäänkin  nykyvauhdilla kulovalkeana torpasta taloon ja päin vastoin.

Ja onhan sanonnoilla sanomaa sekä vastineensa tässäkin päivässä. Meitä on moneen junaan, jokunen jäänyt jo asemallekin Näin kevään edetessä ja  matkailukauden vilkastuessa kuuluu monenlaista mielipidettä asiasta kuin asiasta usein melko heppoisin perustein. Tyypillisesti suomalaisena ilmiönä on tämä jälkiviisaus ja keskenään pohtiminen.

Ei osoiteta mahdollista palautetta suoraan sylttytehtaalle eli paikkaan tai tahoon joka omistaa tietyn yrityksen tai hallinnoi tiettyjä toimintoja. Ravintolassa esimerkiksi olisi paljon reilumpaa antaa suora palaute saamastaan palvelusta tai ruoka-annoksesta heti eikä kirjoitella pitkin sosiaalista mediaa tai yleisönosastoja, että kun siellä oli ihan kamalaa muonaa tarjolla.

Väärinkäsitykset ja suoranaiset virheet on aina helpointa korjata heti kuin vasta viikon päästä. Ruokamaailma on muutenkin myllerryksessä. Ennen ravintoloissa tarjottiin kaikille asiakkaille vain samalla tavalla ja samoista raaka-aineista valmistettua. Sitten alkoivat ruoka-aineallergiat nostaa päätään, ensin nousivat esiin laktoosi-intoleranssi, sitten keliakia, ja lopulta kaikki ton-ruuat alkoivat olla muodissa.

Se kertoo myös siitä, miten lääketiede maassa on edennyt, uusia sairauksia ja syitä niihin löydetään jatkuvalla syötöllä. Ymmärrettävää on, että sairauskohtaus tulee, jos keliaakikko joutuu syömään itselleen haitallista gluteenia, jota on käytetty ruuan valmistukseen. Samoin ei ole riemukasta eikä varsinkaan kovin hauskaa edes lähiympäristölle olla samassa seurueessa vatsakivuissaan ja raikasta ilmaa piinaavan laktoosivaivaisen kanssa.

Kuitenkin kaikeksi onneksi nykyään jokaisen ravintolan listoissa lukee selkeästi, miten ja mistä aineksista ruuat on valmistettu. Nykyisin moni treenaaja tai painoaan kyttäävä valitsee tietynlaisen dieetin. Vältellään esimerkiksi gluteenia, vaikka ollaan muuten periaatteessa ihan terveitä. Ja ääri-ilmiönä ovat sitten nämä, jotka ovat tehneet ruokavaliostaan uuden urheilulajin.

He kuulunevat samaan sarjaan entismaailman parempien piirien daamien kanssa, joilla ei välttämättä ollut varaa shoppailla, mutta oli kiva mennä kuluttamaan kauppaan aikaa ja valittaa myyjälle, miten huonoa tavaraa siellä on myynnissä.

Se oli aikaa ennen psykoterapeutteja. Nyt on lysti juoksuttaa puolestaan tarjoilijaa ja keittiöväkeä, ja tilata kaikkea ton-ruokaa, vaikkei mitään henkeä uhkaavaa ruoka-allergiaa olisikaan. Aina  ei kannattaisi tehdä numeroa siitä, mikä nyt sattuu omassa elämässä olemaan päällimmäisenä, kun ei kuitenkaan ole hengen menosta kyse.

Se on oikein, että syödään terveellisesti, mutta järki käteen ja lusikka tyynesti soppaan, kun tilanne niin vaatii. Kannattaa harkita, että onko tarpeellistakaan mennä julistamaan asiaansa ravintolaan, jossa kuitenkin liki sata prosenttia kävijöistä tulee hyvin ravituiksi. Nykyinen elintarvikelaki sallii koiran tuomisen elintarvikehuoneiston asiakaspuolelle.

Tästä onkin siten meteli noussut puolesta ja vastaan. Asialla on kaksi puolta, ja toisille koira on tärkeä perheeseen kuuluva jäsen.

Silloin on upeaa, että se kaverikin pääsee sisätilaan isäntänsä kanssa. Toinen voi saada astmakohtauksen jo samaa ilmaa hengittäessäänkin, kuin missä koira on käynyt.

Ja jotkut pelkäävät koiria. Se on silti aina yrittäjän ratkaistavissa, miten hän  lemmikit tiloissaan sallii. Tässäkin dilemmassa kannattaa palaute antaa ravintolan omistajalle suoraan, jos on toista mieltä. Asiat ovat harvoin täysin mustavalkoisia. Terveisiä kaikille oikeasta talvesta! Nyt, jos koskaan, tänne meidän suuntaan kannattaa tulla, jos rakastaa hohtavia hankia, lunta, talvea, valkeutta, sinistä taivasta, tähtiä, linnunrataa, kuuraa ja huurretta, pakkasen narinaa ja pauketta, aurinkoa.

Kohta nämä huippuhetket ovat ohi ja tiet loskassa, räystäät tippuvat ja vettä tulee niskaan, hanki vajottaa ja lipposet luiskahtelee alta. Pihalla vedetään spagaatteja ja auto on kurassa. Niinpä, kyllä se ihan paras talvi on nyt. Kerrankin tuota lunta on riittämiin. Kelkkareiteillä eivät kivet kolise eikä laduilla suksi kerää paksua nuoskakerrosta pohjiin.

Ei tietysti kyllä muutenkaan, mikäli kaikkiin nykyihmisen suksimainoksiin on uskominen. Karvat vaan pohjiin, ja niin löytyy pitoa ja luistoa jokaisen tarpeisiin. Ei ole pitkään aikaan tarvinnut valittaa latujen tukkeumista tai roskista ladulla, sillä ei ole myrskynnyt eikä kinostanut. Toki tässä nyt kuitenkin keväisempää säätyyppiä kohti ollaan menossa ja kohta kaikki taas muuttuu. Mutta aivan sama niille keleille tai säätiloille. Kun ihminen on lomalla, on jokaisena päivinä lupa nauttia, jos vain malttaa.

Kannattaa päästää se aurinko ja lomafiilis sieluun asti. Ennen vanhaan talvilomailija vietti lomaansa perinnekoomassa eli tasaisessa muutaman promillen puudutuksessa. Nykyisin puolestaan äärilomailija kuntoilee itsensä viikon aikana ylikuntoon, kotona ei voi sitten muuta kuin levätä ja huokailla kesälomaansa asti. Nyt kuitenkin olisi tarjolla yksi mielestäni aika tasoittavakin vinkki lomafiiliksen ja varsinkin sen lomailun jälkeisen levänneen olon saamiseksi.

Tehkää, kuten ennen lentokoneessa emot ohjasivat, ennen koneen lähtöä, sammuttakaa savukkeet ja sulkekaa kaikki elektroniset laitteet, kuten tabletit ja älypuhelimet.

Laittakaa lomakohteessa netti kiinni. Puhelin äänettömälle, ja kertakaikkinen kielto sinne sähköpostin puolelle, ja mieluusti myös muutkin sovellukset sipisuppuun. Toki, jos sinkkuihminen tulee kevätjahtiin tunturikylän afterskin iloihin, niin tinderin käyttö sallittakoon, mutta vain kerran päivässä sinnekin saisi kurkkia.

Facet ja instat voi unohtaa. Kotiväen puheluihin voi vastata tai sopia, että soittaa, jos on asiaa. Kun tietoa kaipaatte alueen lomailun kohokohdista, menovinkeistä ynnä muista, niin napatkaa mukaan kaupan eteisen ständistä paperinen printtilehti. Lukekaa, mitä siinä paikallisessa Nytissä tai Kuukkelissa kerrotaan. Jos on jotain, mitä ette tajua, marssikaa matkailuinfoon tai kysykää taksikuskilta tai apteekista neuvoa.

Ottakaa kontaktia aboriginaaleihin eli paikallisväestöön, parhaita ovat syntyperäiset, mutta ainahan ei voi onnistua, ja muistakaa sanoa hei ja kiitos kaupan kassallekin, hänkin on elävä olento. Puhukaa toisillenne ravintolassa, älkää tökkikö ja laavatko niitä puhelimen näyttöjä koko ajan.

Ei osata enää edes lukea kunnolla sitä ruokalistaa, jos ei se ole netin puolella nähtävillä. Ihan oikeesti, minne tämä maailma on menossa?

Älkää menkö mukaan, vaan pysykää ihmisinä, hengittäkää, hymyilkää ja puhukaa toisillenne. Kuunnelkaa, mitä se toinen sanoo ja puhuu, vastatkaa kysymyksiin, opetelkaa taas keskustelemaan, ja pitäkää se netti kiinni! Nukuttekin paremmin ja työasiat unohtuvat, sillä lomalla ei ole tarkoitus puurtaa pitkää päivää työympyröissä eikä varsinkaan tuijottaa silmät renkaina erilaisia sähköisiä näyttöjä.

Sähkönäytön sijaan siirtäkää katse vaikka yötaivaalle, sieltä näkee, miten pieni sitä on. Kuu on kiertänyt jälleen kierroksensa täyteen ja tämän lehden julkaisemispäivänä on täysikuu, samalla kalenterin lehti on kääntynyt jo maaliskuuksi.

Muitakin taivaankappaleita kuin kuuta voi nyt ihailla, sillä viime aikoina on täällä nautittu perinteisen hienoista talvisäistä, ja ilonamme ovat olleet kirkkaan kuulaat yöt sekä auringonpaisteiset päivät. Revontuliennusteet kertovat, että seuraava niin sanottu reippaampi taivaan ilotulitusjakso ajoittunee ajalle Mutta ennusteet ovat ennusteita, joten aina kannattaa tiirailla varsinkin pohjoisen suuntaan ilta- ja yötaivasta, saattaa iloisesti yllättyä ja heikompia loimotuksia näkee jokseenkin joka yö.

Päivänvalon määrä ja päivänkajo alkavat kuitenkin jo tähän aikaan kevättä häiritä alkuillasta, niinpä reporetket kannattaa ajoittaa kunnolla pimeään. Pakkasista tässä on viime aikoina puhuttu varsin aktiivisesti pitkin koko Suomea. Lapissa on saatu hymähdellä oikein rehellisesti ja hyvästä syystä etelän hätää ja tuskaa. Ei edelleenkään pitäisi olla yllätys, että Suomessa voi etelärannikkoa myöten vanhan ajan elohopeamittarin pylväs laskea 30 astetta miinukselle, ja vielä senkin alle.

Pitänee myydä uusi tuote etelän ihmisten pään menoksi eli pakkasessa selviytymisen kurssi, joka sopinee hyvin myös muusta seikkailu-urheilusta kiinnostuneille alkeiskurssiksi. Se tietotaito ja perimä, mikä Lapin ihmisillä pakkasesta, talvesta ja lumesta on, toimii edelleenkin.

Solekku laittaa villaista alle ja ylle ja päälle. Kerrospukeutuminen, karvalakki ja sen alla olevan järjen käyttö pelastaa urbaanin pakkasen armoilta. Keski-Euroopassa on kylmän talven kourissa annettukin uusi kuvaava termi kerrospukeutumiselle, sillä Berliinissä puhutaan nyt sipulipukeutumisesta.

Lisäksi liike on lääkettä, älä hyydy liikkumattomana kylmään, vaan pysy liikkeessä. Sitä voi edelleenkin ulkoilla, ei kastu kuiten kinthaat eikä ole liioin liukasta, ellei sitten reipas talonmies tai tienpitäjä nakkaa vähän suolaa hiekan joukkoon.

Etelä-Suomen ensimmäinen talvilomaviikko eli viikko 8 päättyi meidän seudulla kireään pakkaseen. Monen kotiinlähtijän menoa jarrutti liikkumaton auto, joka oli hyytynyt mökkipihaan.

Käynnistysapua tarvittiin monella suuntaa ja yhtä aikaa. Eräs paikallinen auttaja kertoi puhelimen pirranneen aamuviideltä lauantaiaamuna ensimmäisen kerran, kun autolle tarvittiin ulkopuolista apua. Autoilijoiden kannattaisi vähän tietysti varustautua ennakolta talveen, kun Lappiin ajokillaan hurauttaa. Moottorin lohkolämmitin ei ole täällä turha kampe tähän aikaan vuodesta, ja lisäluksusta arkeen tuo auton sisätilan lämmitin.

Kuitenkin rakentamisen vakiovarusteena täälläpäin on ulkona oleva auton lämmitykseen tarkoitettu pistoketolppa, fiineimmissä malleissa varusteltuna jopa ajastimella. Virtapaikka löytyy jokseenkin jokaisen mökin pihalta, samoin hotellien parkkipaikat on varustettu virtatolpin. Pakkasen lukemasta ja auton mallista riippuen jo tunti tolpassa on riittävä, mutta kovilla pakkasilla on syytä varautua huomattavasti pitempäänkin tukeen.

Auto kannattaa myös käynnistää ennen liikkeelle lähtöä joksikin aikaa tyhjäkäynnille. No ilmasto ei kiitä, mutta auto kiittää, kun kone lämpiää, vaihdekin menee silmään paremmin. Eikä nämä kylmyydet vielä ole loppu. Viikon kahdeksan talvi on näyttänyt arktiset kasvonsa, yöllä pakkanen paukkuu liki kolmessa kympissä ja päivisin aurinko lämmittää, jolloin säätila on täydellinen kaikkeen talviurheiluun.

Ilmatieteilijät ovat ennustaneet säätyypin jatkuvan ja pakkasten pysyvän kipakoina, mutta aurinko lämmittää päivisin. Ilahduttavinta on päivänvalon voimakas lisäys.

Aamuisin jo heti kuuden jälkeen näkyy päivänkajo ja kahdeksalta on jo täysi päivä. Kyllähän tässä otsalamppu melkein jo kasvoikin kiinni päähän. Pakkaset pitävät siitä huolen, että on kuivaa.

Ei lotise loska maanteillä eikä tipu räystäät. Linnunlaulua kuuluu entistä enemmän, tiaiset ainakin alkavat olla jo kevättunnelmissa tirskuttaen ruokintapaikan lähipuissa ja pensaissa.

Lumipeite on meillä edelleen paksu, liki metriä virallisetkin lukemat hätyyttelevät. Se tahtoo sanoa myös sitä, että kokemattoman moottorikelkkailijan kannattaa pysyä reitillään.

Reitin ulkopuolella ei kelkkailu ole muutenkaan sallittua, toisaalta nyt,  jos koskaan, kannattaisi hakeutua suljetuille harjoittelualueille testaamaan omaa taitoaan saada kelkka irti umpisesta.

Moottorikelkan irrottaminen lumihangesta ei ole vastoin yleistä luuloa voimalaji, vaan tekniikasta se on kiinni.

Edelleenkin varoittelen omin päin kelkkailusta järvillä ja jokijäillä koskemattomilla hangilla. Lapin vesistöt ovat tänä talvena erittäin arvaamattomia. Vettä on jään päällä paksun hangen alla. Lumi painaa jäätä ja samalla uhkuaa pintaan vettä.

Varsinkin joella saattaa löytää sulia paikkoja koskemattoman hangen alta. Ei ole silti kovin houkutteleva ajatus sukeltaa kelkkoineen hyytävään veteen. Pilkkijöiden perusvarustukseen kuuluvat jäänaskalit, eivätkä ne olisi hullummat liioin kevätkelkkailijan taskussa. Poliisi teki liikenteen valvontaa niin maanteillä kuin kelkkareiteilläkin hiihtolomien aloitusviikonloppuna. Ilahduttavaa oli se, että kaikki kuskit olivat raittiita. Toivottavasti näin on myös jatkossa, sillä yhtään rattijuoppoa ei liikenteeseen tarvita.

On houkuttelevaa vähän päästellä kelkallaan, mutta se voi olla myös vaarallista. Hoidetut kelkkareitit houkuttelevat ajamaan reippaasti, mutta kannattaa aina muistaa, että liikenne niillä on kaksisuuntaista, niitä valvotaan, ja täällä Kittilässä reitit ovat virallisia, tieliikennelain alaisia, joten se nopeussakko kasvattaa kuskin syntilistaa, jos niitä rikkeitä on kertynyt maantielläkin. Tunturi-Lapin  kelkkareiteillä liikkuu nykyään todella runsaasti safariryhmiä ulkomaalaisine kuskeineen ja kelkkoja vuokrataan lisäksi paljon yksityiseen ajoon.

Kokemattomia kelkkailijoita on entistä runsaammin, eikä kaikkien kuskien liikennetaju yhdistettynä outoon ajoneuvoon ole aina terävimmillään. Reiteillä kannattaakin ajaa aina varoen kohtaamistilanteisiin. Valitettavia kelkkaonnettomuuksia on tälle talvelle jo sattunut muutamia, jopa henkiä menetetty. Yleinen matkailijamäärien  kasvu  näkyy katukuvan ohella myös eri ulkoilureiteillä. Liikennemerkkien   lukemistaito ei ole liioin sama kaikilla. Ei siis pidä kauheasti hämmästyä, jos kelkkareitille eksyy koiran ulkoiluttaja, hiihtäjä, lumikenkäilijä tai läskipyöräilijä.

Heitä kyllä ohjeistetaan käyttämään omia reittejä, mutta on toki myös tilanteita, jolloin joutuu kelkkareitille poikkeamaan. Älä siis tuudittaudu kelkkaillessa siihen ajatukseen, että reitti on vain sinun.

Voi siellä myös käpsehtiä poro tai hirvi, anna luontokappaleille liikkumisrauha äläkä ainakaan ajata poroa, se väistää kyllä, kun pääsee sivuun. Lunta on nyt Kittilässä eniten koko maassa eli liki metrin paksuudelta. Lumimäärän puolesta ainakin olemme valmiita toivottamaan tervetulleiksi etelän hiihtolomalaiset. Perinteisesti on ollut 8-viikko käynnistysvaiheena koko keväälle, mutta viime vuosina myös 9-viikon suosio on ollut jatkuvassa kasvussa. Mikäs se siinä, sopiihan tänne vielä, ja kivaa vaihtelua on saada enemmän näitä kotimaan valtakieliä puhuvia ihmisiä tunturiin.

Lappi on kansainvälistynyt todella vauhdilla, varsinkin kaupoissa sen huomaa, kun kassahenkilötkin jo lausuvat automaattisesti summan englanniksi. Levillä ovat nyt kaikki palvelut käytössä.

Pientä hidastetta lomaelämään varmasti tuo paljon odotettu, toivottu ja myös kirottu lumi tullessaan, sillä sitä on nyt juuttaan paljon, normaalia enempi. Sitä on pihoissa, joissa tulee varmasti parkkipaikoista uupeloa, ja sitä on lumipenkoissa tien laidoilla, eli liikenteessä ookailkaa varovasti liittymissä. Näkyväisyys ei aina ole parhaimmillaan niissä paikoissa, joissa lunta ei vielä ole siirretty pois. Painavaa lunta on myös runsaasti pakkautuneena mökkien katoille.

Jospa siis mökin omistaja saa kesken lomailun talonmieskohtauksen ja päättää kivetä katolle lumen pudotukseen, olkaahan siellä sitten varovaisia. Lumisella katolla saattaa jalka lipsahtaa eli kannattaa olla joku kaveri työssä auttamassa, työnjohtajana ja pitämässä vähän silmällä. Paras olisi pudottajan käyttää turvavaljaita sekä -köyttä pitelemään pudottajaa katolla. Varovainen katolla kannattaa olla myös siksi, että sitä voimansa tunnossa helposti riehaantuu kolaamaan tai lapioimaan liian tarkasti pitkin katon pintaa ja äkkiä myös liian voimallisesti, joten varsinkin herkkäpintainen huopakate saattaa siinä ryminässä rikkoutua.

Voi tullakin kallis huoltohetki ja kosteutta pirttiin keväämmällä. Kannattaakin niissä puuhissa turvautua osaaviin ammattilaisiin, joita täällä ovat eri huoltofirmat henkilökuntineen. Rinteet ja ladut ja kaikki muut reitit ovat nyt kaikkien ulottuvilla. Uusia latukahviloita on saatu, ja muun muassa syksyllä valmistunut Levin seikkailupuisto on avattu. Siellä voi nyt seikkailla talvellakin, liukua pitkin köysiratoja, ja kurkata myös, mitä kuuluu Joulutarinan talon kaksoiskappaleelle.

Saattaa olla, ettei ihan kovimmalla pakkasella tarkene killua yläilmoissa, mutta todennäköisesti tilanteen luoma adrenaliinitason kohoaminen tuo ainakin tuskan hien otsalle. Joka tapauksessa se on varmasti ikimuistoinen tapa viettää talvipäivää. Leville on saatu myös Laaksotien ja Areenan välimaastoon luistelurata kahviloineen.

Ulkojäällä voi treenata piruetteja olympiahengessä. Ja kylmän kelin ratoksi voi nauttia kupposen kuumaa. Ice Skating Park Leviltä voi vuokrata luistimet, jos omia ei nyt sattunutkaan mukaan.

Tuikussa on tanssiorkesteri ja kokko. Lauttaristeily . Alppikisakausikaan ei suinkaan ole vielä loppu, sillä Levi Black toimii kilpanäyttämönä –, jolloin . Kylpylähotelli Levitunturissa Naisten tanssit, Trio Crystal. Sisäänpääsymaksu 6 €. Näytä tapahtumat. Mistä Mihin Tapahtumatyyppi. -- Kaikki Vauhdin hurmaa voi kokea Koillisrinteillä tai Levi Black- rinteessä, jossa maailman Parhaimmillaan tanssitaan monoilla pöydillä, mutta myös rauhallisempia.

Levi tanssit black

PUSSY HAIRY SEX PILLU KUUMANA